Liput saatu mainostarkoituksessa / Tuska
Muutaman vuoden tauon jälkeen palasimme viettämään Jussin syntymäpäiväviikonloppua Tuskaan (27.-29.6.2025).
Perjantaina festivaali teki uuden kävijäennätyksen, kun paikalla kävi 22 000 vierasta. Kaikkiaan kävijöitä oli kolmen päivän aikana 60 000.
Ohjelmassa oli tuttuun tapaan niin paljon artisteja, että kaikkia kiinnostavia ei kyennyt näkemään (Bambie Thug!). Samoin ruokaa ja juomaa oli niin paljon, että festarien ajan olisi voinut vain syödä ja juoda ja siltikin olisi jotain jäänyt varmasti väliin.
Perjantai
Rannekkeen sai vaihdettua sujuvasti Redissä ja saavuimme paikalle sopivasti Vähäkyrö Drive-byn keikalle. Ruoaksi nappasimme Stadin Panimon terassilta Voileipäveljien leivät, joista emme ehtineet ottaa kuvaa, mutta uskokaa pois, hyviä ne olivat.
KVLT Stagella oli oma juomabaari, mutta sanotaan nyt, että tarjolla olleista 19 Crimes Chardonnayn tölkkiversiosta ja kyykkymerlot'sta ei ole paljoakaan kerrottavaa jälkipolville.
The Helsinki Distilling Co.:n juuri julkaisema Amorphis-viski (15 €/4 cl) oli hyvin esillä, vaikka Amorphis ei ollut mukana festareilla. Bändin jäseniä saattoi kuitenkin bongata lavoilta: kosketinsoittaja Santeri Kallio on mukana Cemetery Skylinessä ja basisti Olli-Pekka Laineen sooloprojekti Octoploid esittäytyi KVLT Stagella.
Jussi maisteli viskin, Marjut taas testasi Whiskey Highballin, joka oli valitettavasti hieman pliisun makuinen tölkkidrinksu. HDCO, pystytte kyllä parempaan RTD-osastolla! Amorphis-viski sen sijaan oli oikein hyvä - sen aromeissa oli kuivahedelmää, mausteisuutta, hieman savua ja aavistus tammea.
Toisaalta taas HDCO:n Helsinki Long Drinkit olivat erinomaisia. Festarien aikana taisi tulla maisteltua koko tarjolla ollut sarja läpi samoin kuin Peloton Cycling & Eateryn omat oluet (Fat Lizardin panemat lager, IPA ja APA) - ja koska olimme pyöräilyyn keskittyvässä paikassa, piti tietenkin maistaa CoolHeadin The Long Way Home Radler. Oluista APA oli Jussin suosikki.
Vähäkyrö Drive-by
Vaasalainen grindcore-duo veti KVLT Stagella hengästyttävän keikan, joka kesti hämmentävästi vain vartin, mutta jossa oli niin paljon energiaa, että jollakin toisella bändillä olisi saattanut kulua tunti saman tason saavuttamiseen.
Dragonforce
Brittiläisen power metal -bändin biisit ovat tuttuja mm. Fortnitesta, Guitar Hero III:sta ja Itse ilkimys 4 -elokuvasta. Power metal on yleisesti ottaen oikein jees, mutta myönnetään, että tiluttelussakin voi tulla raja vastaan, vaikka seurasimme keikasta vain sen loppupuolen.
Cradle of Filth
Brittiläinen Cradle of Filth on jaksanut tykitellä yli kolme vuosikymmentä. Se ei varsinaisesti ole meidän suosikkilistoillamme, mutta on bändin näkeminen livenä kuitenkin yleissivistävää.
Tyrantti
Tyrantti sen sijaan on ollut suuri suosikkimme alusta alkaen. Perinteisen hevin lipunkantajat esiintyivät tanakassa haara-asennossa KVLT Stagella, mutta olisivat ansainneet isommankin areenan itselleen.
Tarja
Tarja Turunen on upea laulaja ja kun samalle lavalle nousee vielä Tyrantin takia missaamamme Marko Hietala, säteilee moninkertaistunut upeus lavalta kauas. Nightwishin aikaiset hitit upposivat meihin kuin kuuma veitsi voihin.
In Flames
Perjantain pääesiintyjä, ruotsalainen In Flames täytti sivistykseen jääneen aukon. Seurasimme keikkaa hieman keski-ikäisesti ja -luokkaisesti Pelotonin terassilta samppanja- ja punaviinilasien kanssa. Pitänee ehkä perehtyä bändiin tarkemmin kesäloman aikana.
Lauantai
Lauantaina poikkesimme ensin Craft Beer Helsingissä parilla oluella, mutta kääpiömetalli kutsui meitä äänekkäästi ja riensimme Tuskaan. Ensin kahvia (tavallinen maitokahvi ja Irish Coffee), sitten Tanqueray-tiskiltä GT sekä tavallisena että appelsiinisena versiona.
Hieman kauempana lavoista sijaitsi Freixenet-baari, jossa oli skumppapohjaisia drinkkejä. Niistä Bloody Mary kuulosti sen verran kiinnostavalta, että testasimme sen (koristeena taisi olla raparperia eikä selleriä) ja mustaherukkaisen skumppadrinkin. Bloody Mary oli kieltämättä uskottavan tomaattinen.
Samoilla kulmilla olisi ollut myös Hans Baer -viinibaari, mutta ohitimme sen sujuvasti, sillä Hans Baer on entuudestaan tuttu ja halusimme kokeilla jotain uutta.
Otimme myös varaslähdön Jussin synttäreille. Marjut uhkasi, että sunnuntaina syömme Toppan sapuskaa, mutta meidät houkuteltiin paikalle jo lauantaina porsaanposkella ja kimchillä eikä se oikeastaan harmittanut laisinkaan. Porsas oli mureaa ja kimchi oli sopivan tulista.
Wind Rose
Lauantain aloitti italialainen kääpiö-power metalia soittava Wind Rose, joka on saanut inspiraatiotaan mm. Tolkienista. Bändi oli äärimmäisen viihdyttävä ja sai hyvälle tuulelle.
Mokoma
Mokoma on klassikko. Piste.
Cemetery Skyline
Ruotsalais-suomalaisen superbändin hyväntuulista goottihenkistä synkistelyä kuunteli oikein mielellään varsinkin, kun aurinko alkoi pilkahdella. Lisäksi espoolainen Masis Brewery on tehnyt bändille nimikko-oluen Cemetery Skyline: Darkest Night, jota oli sopivasti saatavilla Pelotonista. Olut edustaa hieman harvinaisempaa Black IPA -tyyliä. Paahteinen, hedelmäinen ja sopivan katkera olut maistui oikein hyvin.
Royal Sorrow
Royal Sorrow esiintyi debyyttikeikallaan KVLT Stagella ja oikein vakuuttavasti esiintyikin. Se jäi mieleen yhtenä Tuskan kohokohdista, vaikka satunnainen progeallergia alkoikin hieman vaivata Marjutia.
Powerwolf
Lauantain pääesiintyjä oli teatraalinen saksalainen power metal -bändi Powerwolf, joka kuitenkin sortui hieman liialliseen höpötykseen ja yleisön laulatukseen ainakin Marjutin mielestä ja Jussin mielestä taas ei. Ensi helmikuussa yritetään uudestaan, kun Powerwolf palaa Suomeen Wind Rosen ja Hammerfallin kanssa.
Sunnuntai
Jussin syntymäpäivä alkoi ennalta odotetusti tuulisena, mutta Tuskassa oli varauduttu: sivuscreenit oli poistettu ja lavarakenteita muokattu.
Olimme liikkeellä omalla autolla, joten testasimme enimmäkseen alkoholittomien juomien tarjontaa.
Lisäksi Topan annos oli syöty jo lauantaina ja halusimme pikauusinnan sijaan kokeilla jotain muuta, joten pohdimme Jussin syntymäpäiväateriaa hetken jos toisenkin. Päädyimme Loi Loi Rooftopin Korean Fried Chickeniin ja itse tehtyyn limonadiin.
Mocktailien testaaminen alkoi sujuvasti alkoholittomalla rommicolalla ja GT:llä, mutta loppuillasta Marjut romahti: tarjolla oli Elektro Suolakurkku Spritz, joka oli ajatuksena niin outo, että se piti testata. Suolakurkku ei ilmeisesti ollut Myrttistä? Suolakurkkukriittinen autoilija sai uusintana alkoholittoman GT:n.
Patisserie Teemu Auran suloinen vaaleanpunainen Pullabiili oli ujosti alueen takaosassa, mutta se oli löydetty paremmin kuin hyvin. Synttärikorvapuusti tai -voipulla jäi saamatta, koska ne oli ehditty jo myydä loppuun, mutta mantelikakkua oli vielä.
Illan ja festarien lopuksi onnistuimme viimein päätymään Stadin Panimon terassille. Baari oli juotu jo melkoisen tyhjäksi, mutta hanassa oli Tuskan nimikko-olutta, joka oli lupausten mukaisesti savuista. Se siis ohitti lambic-haaveet, koska autokuski päätti päättää päivänsä alkoholittomalla Kukolla.
Olut oli hyvää ja terassilla mukavaa, mutta juomia särpiessä jono KVLT Stagelle ehti kasvaa niin pitkäksi, että totesimme Noiduinin, tuon Suomen vastineen Heilungille, keikalle pääsemisen olevan mahdotonta.
Korpiklaani
Tuulisen sunnuntain aloitti Korpiklaani. Peer Günt -coverin soittaminen lämmitti erityisesti talouden kouvolalaista ja muutenkin bändi oli loistava kolmannen festaripäivän aloitus.
Apocalyptica
Apocalyptican selloversiot Metallican biiseistä toimivat aina vain. Päälavan sivuscreenit oli poistettu kovaksi yltyneen tuulen takia turvallisuussyistä, mutta se ei haitannut, koska musiikki on tärkeämpää kuin taustavideot.
Nothing More
Arvoimme hetken, kuuntelisimmeko australialaista metalcorea Polarisia vai yhdysvaltalaista vaihtoehtoista hard rockia Nothing Morea, koska bändit esiintyivät samaan aikaan. Päädyimme yhdysvaltalaiseen Nothing Moreen, joka oli oikein jees.
Lorna Shore
Sunnuntain pääesiintyjä, yhdysvaltalainen deathcore-bändi Lorna Shore ei ole päässyt meidän suosikkilistallemme, vaikka noin yleisesti sen suosio on kasvanut huimasti sitten edellisen Tuska-vierailun. Stadin Panimon terassilta se kuulosti kuitenkin ihan kuunneltavalta.
Summa summarum
Tuska oli jälleen erinomainen. Ruokatarjonta oli monipuolista ja myös kasvissyöjille tuntui olevan paljon vaihtoehtoja. Paikalla oli vanhoja tuttuja sekä uusia toimijoita, esimerkiksi Burger King oli ensimmäistä kertaa paikalla, mutta hinnoitteli itsensä meidän mielestämme liian kalliiksi (ateria dipin kanssa 15 €, jos muisti ei petä). Pizzat, kebabit, ranut, tacot, bunit ja burritot jäivät valitettavasti testaamatta, sillä koko ajan ei kykene syömään, vaikka mieli tekisi.
Tänä vuonna juomat olivat satunnaisia HDCO:n juomia lukuunottamatta Hartwallin portfoliosta viineistä ja väkevistä alkaen aina oluisiin ja lonkeroihin saakka. Alueella sijaitsevat Peloton ja Stadin Panimo monipuolistivat omalta osaltaan juomatarjontaa eivätkä niissä myynnissä olleet erikoisoluet olleet ratkaisevasti kalliimpia kuin alueella myytävä lager.
Pelotonissa oli myös suppea, mutta toimiva viinivalikoima, ja varsinkin Andre Clouet'n samppanja ilahdutti. Toki juomia sai nauttia vain ravintolan/baarin alueilla, mutta se ei ainakaan meille ollut ongelma.
Marjutin mielestä paras esiintyjä oli Saksan lahja maailmalle, Electric Callboy. Pari vuotta sitten bändin visiitti Tuskaan jäi meiltä valitettavasti väliin, mutta tänä vuonna tilanne korjaantui eikä pieni sade haitannut bileitä laisinkaan. Keikka oli äärimmäisen viihdyttävä - ja marraskuussa bändi palaa Suomeen! (Liput ovat jo myynnissä.)
Jussin mielestä paras esiintyjä oli Battle Beast. Bändi joutui esiintymään kovan tuulen takia ilman taustalakanoita ja pyrotekniikkaa, mutta se ei haitannut. Keikka oli kunnollista tykittelyä.
***
Katso myös
PS. Osa Tuskan keikoista on katsottavissa Yle Areenassa.