Valitsimme kuudennen olublogisession aiheeksi bändit ja brändit. Vaikka aihe vaikutti aluksi usean bloggaajan mielestä vaikealta, suhteellisen moni tarttui kuitenkin aiheeseen.
Brewniverse pohdiskeli perusteellisesti motiiveja, joilla bändiolutjulkaisuja tehdään.
Helppoa juotavaa aprikoi, onko brändillä vaikutusta makuun, jos kyseessä on suosikkibändin tai -urheilujoukkueen olut tai jos taustalla on poliittinen agenda.
Tuopillinen analysoi, miksi bändioluet eivät yleensä resonoi bändin musiikin kanssa.
Tuopin ääressä pohti, mitkä brändit kutittaisivat mielikuvitusta parhaiten.
Reittausblogi kävi läpi useita bändioluita ennen kuin vastasi kysymykseen, onko bändiolut uhka vai mahdollisuus.
Ölmönger lähestyi teemaa käytännössä ja ideoi Black Sabbathille olutsarjan.
Itse olemme arvioineet blogissamme bändioluiden lisäksi myös bändiviinejä, mutta keskitytään tällä kertaa oluisiin. Syy bändioluiden lanseeraukseen lienee usein sama kuin muidenkin bändin nimellä tai logolla brändättyjen tuotteiden kohdalla eli rahan tekeminen yhteisöllisyyden varjolla. Bändioluen ostaja voi olutta juodessaan tuntea samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin bändipaita päällä kulkiessaankin. Jos vielä laittaa Instagramiin kuvan itsestään juomassa bändiolutta, voi julistaa faniuttaan koko maailmalle.
Olutharrastaja alkaa kuitenkin helposti pohtimaan, onko laatu samaa tasoa kuin muussakin fanirihkamassa. Jos bändipaita on valmistettu halvalla Kiinassa, niin onko bändiolut vain peruslageria tai panimon vakiovalikoiman olutta, johon on lätkäisty uusi etiketti? Vaikka harva bändiolut on loppujen lopuksi jäänyt mieleen kovin vaikuttavana elämyksenä, niin varsinaisia rimanalituksia ei ole tullut vastaan. Yleensä parhaita ovat olleet ne oluet, joiden tekemisissä bändi on ollut tekemisissä muutenkin kuin vain antamalla nimensä käyttöön.
Brändillä on kieltämättä vaikutusta. Iron Maidenia ja Viikatetta fanittava Jussi myöntää valitsevansa The Trooperin tai Pohjoista viljaa -lagerin muiden vastaavien sijaan bändiyhteyden takia. Toisaalta AC/DC-oluelle riitti yksi maistelukerta, vaikka kyseinen yhtye kuuluu myös suosikkien joukkoon. Pelkällä brändillä ei siis olutta saa myytyä (ainakaan toista kertaa). Toisaalta taas täysin tuntematon bändi ei aiheuta mitään ennakko-odotuksia oluen suhteen. Yksi parhaista tähän mennessä maistetuista bändioluista on ollut MC Taakibörsta IPA siitä huolimatta, että suomihiphop ei kuulu lempigenreihin.
Oluen ja brändien liittämistä harjoitetaan myös musiikin ulkopuolella. Spectre-elokuvan yhteydessä Carlsberg mainosti oluttaan James Bondin brändillä ja suomalaisista maitokaupoistakin sai 007-aselogolla koristeltua olutta. Samalla logolla varustettua samppanjaa ei tosin huolittu Alkoon, koska aseet ja alkoholi eivät Alkon mielestä sovi yhteen. Mitään pidempiaikaista vaikutusta brändäyksellä ei ollut. Jos sanotaan James Bond, ensimmäiseksi tulevat mieleen Bollingerin samppanja ja Dry Martini -drinkki eikä Carlsberg.
Urheilun puolella olutbrändit liittyvät sponsorisopimusten takia vahvasti tiettyihin joukkueisiin tai kisoihin, vaikka varsinaisia joukkueoluita ei juuri olekaan. Jos sanotaan Koff, kaikille tulee mieleen HIFK ja Karjala puolestaan liittyy vahvasti jääkiekkoturnauksiin. Jalkapallon EM-kisojen virallinen olut on ollut jo vuodesta 1988 asti Carlsberg.
Jos tästä asiasta voisi jonkinlaisen yhteenvedon tehdä, niin ehkä se olisi, että bändin tai muun idolin nimen avulla voi myydä faneille olutta ainakin kerran, mutta loppujen lopuksi maku ratkaisee, ostetaanko olutta useammankin kerran.