Ravintola Basen huhtikuun viiniklubin teemaksi ilmoitettiin ensin yllätysten ilta, mutta se täsmentyi illan alkaessa pääsiäispunaviinien sokkomaisteluksi. Iltaa emännöi Vingruppenin Milla Peura.
Tausendhügel Pinot Noir 2017
Qualitätswein Pfalz, Saksa; Pinot Noir; 12,99 € / 1 l
(muovipullo)
Ensimmäisen viinin väri oli vaalea, läpinäkyvä tiilenpunainen. Sen tuoksussa oli kirpeitä punaisia marjoja, kuten puolukkaa, karpaloa ja punaherukkaa, hieman mausteita ja savua sekä aavistus vaniljaa. Viinin maku oli hapokas ja marjainen, tanniineja ei ollut kovinkaan paljon. Ilmaantumisen myötä marjaisuus kehittyi mansikkaiseen ja kirsikkaiseen suuntaan. Jälkimaku oli pitkähkö ja lämmittävä, siinä jäi tuntumaan kevyen ja raikkaan maun pippurinen mausteisuus. Kaikkiaan viini oli melkoisen helppo ja mutkaton, ja litran muovipullossa olevan viinin voisi ottaa mukaan vaikka kesällä piknikille.
Marjut arveli viiniä pinot noiriksi ja Jussi blaufränkischiksi, mutta maat menivät väärin. Muut seurueemme arvaukset eivät osuneet edes samalle hehtaarille.
Maistelulautaselta viini sopi parhaiten poromoussen kanssa. Se oli seurueestamme yhden suosikki.
Koyle Don Cande Cinsault 2016
DO Valle de Itata, Chile; Cinsault;
15,90 €
Toisen viinin väri oli tumma ja lähes läpinäkymätön. Sen tuoksu oli mausteinen ja tumman marjainen, mustikan ja karhunvatukan jälkeen tuoksusta havaitsi myös yrttejä ja pientä rustiikkista maanläheisyyttä. Viinin maku oli toisaalta jonkin verran kevyempi ja hapokkaampi kuin mitä tuoksu antoi olettaa, toisaalta sen tanniinit olivat pirteät. Nuoressa maussa oli tuoksusta tuttuja marjoja, paahteisuutta ja mausteisuutta, ja yleisvaikutelma oli miellyttävän hedelmäinen.
Marjut arveli viiniä espanjalaiseksi tempranilloksi ja Jussi ranskalaiseksi merlot'ksi, mutta pieleen meni. Se olikin suunnilleen koko viiniklubin yllättänyt chileläinen cinsaut, oikein mukava uusi tuttavuus.
Maistelulautaselta viini sopi parhaiten poromoussen kanssa, mutta myös kana sopi sen seuraksi. Se oli seurueestamme yhden suosikki.
|
| Maistelulautasella oli poro-aurajuustomoussea, mausteista broileria ja valkohomejuustoa |
Heartwood Luberon Red 2016
AOC Luberon, Ranska; Grenache Noir, Syrah;
13,98 €
Kolmannen viinin väri oli myöskin tumma ja läpinäkymätön, reunoiltaan hieman sinertävä punainen. Sen tuoksussa oli kypsiä tummia marjoja, varsinkin herukkaa sekä sen lisäksi lakritsaa, vaniljaa ja aavistus pippuria ja minttua. Samat aromit toistuivat mehevässä ja täyteläisessä maussa. Tanniinit olivat pehmeät, mutta tuntuvat, ja ne jatkuivat jälkimaussa.
Pehmeyden ja pippurisuuden takia arvelimme viiniä australialaiseksi shiraz'ksi, joten ihan täysin väärässä arvauksemme eivät olleet, sillä viini oli ranskalainen Grenache Noirin ja Syrahin sekoite. Sen taustalla on suomalainen puuseppä Matti Palmu, mitä viinin nimikin ("sydänpuu") heijastaa.
Maistelulautaselta sen kanssa sopivat poro ja kana. Äänet illan viinien kesken jakaantuivat tasaisesti, sillä taas yksi seurueestamme valitsi tämän suosikikseen.
Wakefield Estate Shiraz 2016
Clare Valley, Australia; Shiraz;
13,99 €
Neljäs viini jatkoi tummalla, läpinäkymättömien värien linjalla. Sen tuoksu oli makean marjainen, jopa hilloinen. Boysenmarjan lisäksi tuoksussa oli luumua, eukalyptusta, paahteisuutta ja mausteita. Myös viinin maku oli mehevän hilloinen, mutta sitä ryhdistivät kohtalaisen napakat tanniinit. Boysenmarjan ja kirsikan lisäksi maussa tuntui pippurista mausteisuutta, jälkimaussa taas vaniljaa.
Jussi arveli viiniä yhdysvaltalaiseksi zinfandeliksi. Pippurisuus ja hilloisuus saivat Marjutin tarjoamaan toiveikkaasti samaa vaihtoehtoa kuin edellisenkin viinin kanssa, jospa viini olisi tällä kertaa australialainen shiraz - ja niin se olikin. "Toppahousuviini" sopii talveen ja miksei vielä pääsiäisenäkin, jos tarjolla on mausteista lammaspataa.
Maistelulautaselta viinin kanssa sopivat poro ja homejuusto. Se oli Jussin suosikki ja koko viiniklubin illan suosikki.
Guigal Côte-Rôtie Brune & Blonde 2014
AC Côte-Rôtie, Ranska; 98 % Syrah, 2 % Viognier; 30,20 € / 0,375 l
Viimeisen viinin väri oli myös tumma ja läpinäkymätön punainen. Sen tuoksu oli runsas ja marjainen, erilaisten tummien marjojen, mustaherukan, mustikan ja karpalon lisäksi tuoksussa oli nahkaa ja vaniljaa. Myös viinin täyteläisessä maussa oli tuoksusta tuttuja marjoja, mausteita ja jopa hieman kukkaisuutta sekä ilmaantumisen myötä myös vaniljaa. Yleisvaikutelma oli hedelmäinen ja napakka.
Tätä viiniä arvelimme porukalla italialaiseksi, ehkä amaroneksi, mutta arvaus ei osunut ollenkaan maaliin. Pienenä lohtuna oli se, että vihjeiden jälkeen Marjut arvasi rypäleet oikein, ja loppujen lopuksi ranskalainen Côte-Rôtien alueelta tuleva punaviini oli Marjutin suosikki.
Maistelulautaselta viinin kanssa sopivat poro ja kana, ja voisi se mennä hyvin lampaanpaistin seuranakin.
* * *
Vaikka viinejä ei tastingin teemasta huolimatta erityisesti käsitelty
pääsiäisruokien kannalta, niin kyllä niistä löytää pääsiäispöytään sopivia
vaihtoehtoja: pari ensimmäistä viiniä sopisivat esimerkiksi kanan tai kevyiden
liharuokien kanssa, loput taas mehevien ja mausteisten liharuokien kanssa.