Viinilehti // La Dolce Vita - italialaista viiniä ja ruokaa 27.4.2019

Viini-lehti järjesti toisen kerran La Dolce Vita – italialaista viiniä ja ruokaa -tapahtuman, tällä kertaa 27.4 Sofia Future Farmilla. Edellisen kerran tapahtuma oli kaksi vuotta sitten Vanhalla (raportoimme kahdessa osassa: osa 1 ja osa 2).

Tapahtuma oli jaettu kahteen kerrokseen: ensimmäisessä kerroksessa oli ruokapuoli, josta vastasi Sofia Bistro, viinit ja tastingit oli puolestaan sijoitettu toiseen kerrokseen. Sisäänpääsy oli ilmainen, Riedelin Ouverture-lasin lasipantti 5 €, suurin osa maisteltavista viineistä maksoi kohtuullisesti 3-6 € per annos ja ruoka-annokset maksoivat 8-12 €.

Sekä viinit että ruoka maksettiin tuttuun tapaan SeamChip-kortilla. Kortin lataamista varten näytti olevan myös kännykkäsovellus, mutta ainakaan me emme saaneet sitä toimimaan, vaan maksutapahtuma jäi kesken.

Päätimme kiertää pöydät kahteen kertaan: ensin valitut kuohu-, valko- ja roseeviinit ja sen jälkeen punaviinit. Siispä päädyimme proseccojen pariin.

Astoria Prosecco Extra Dry 2017 (14,99 €) oli päärynäinen ja omenainen perusprosecco, mutta kuivuutensa ansiosta ei se kuitenkaan ollut pelkkää päärynälimsaa. Sen kanssa muodosti parin Astoria Biologico Prosecco Extra Dry (15,89 €), joka oli mukavan hapokas ja omenainen. Ryhdikäs luomuprosecco yllätti iloisesti, ja kun sen hintakin on vain euron enemmän kuin perusproseccon, se voisi ennemmin päätyä ostoslistalle proseccoa etsiessä.

Astoria Fashion Victim Rose Extra Dry (12,48 €) oli mukavan marjainen rosekuohuva. Jos nyt tekisi kesän parvekejuomien ostoslistaa, niin vadelmaisen skumpan voisi hyvin lisätä sille.

Astoria Casa Vittorino Millesimato Brut 2017 (16,48 €) oli talon kuiva ja persikkainen lippulaivaviini Valdobbiadenen alueelta. Hämmentävästi sen maussa tuntui pieni maakellarinen tai multainen vivahde, joka ei tuntunut viinin esittelijää häiritsevän, kun asiasta mainitsimme.

Astoria Sushi Sparkling Extra Brut (8,48 € / 0,375 l) on tarkoitettu nimensä mukaisesti sushille ja siihen se sopiikin varmasti hyvin. Kuohuviininä se ei ollut mitenkään erityinen ja se meille kerrottiinkin etukäteen. Aluksi suussa tuntui pirteä mousse ja hapokas maku, joka oli jopa ehkä hieman suolainen, mutta maku katosi suusta hyvin nopeasti. Viinillä saa siis varmasti puhdistettua suusta sushipalan maun ennen seuraavaa palaa eli se on juuri tarkoitukseensa sopiva kuohuviini.

Proseccojen jälkeen Jussi sortui makeaan valkoviiniin. Blu Giovello Moscato Spumante Dolce (12,87 €). Persikkainen ja aprikoosinen moscato oli makea, mutta ei liian makea.

Viinikellari.comilla oli tarjolla kaksi valkoviiniä. Jussi päätyi melko itsestäänselvästi Tenuta Ca´Botta Riesling 2014:n (15,20 €), sillä Veneton alueen rieslingejä ei ihan joka päivä tule vastaan. Kypsän omenainen, persikkainen, hieman petroolinen ja jälkimaultaan raikkaan sitruksinen viini osoitti, että Saksan ulkopuolellakin osataan tehdä hyviä rieslingejä.

Marjutille jäi siis myöskin Veneton alueelta oleva pirteä ja hedelmäinen Bassanoshiro 2017 (60 % Garganega, 40 % Vespaiola; 12,90 €), joka oli oikein miellyttävä ja aromikas tuttavuus. Uusiin rypäleisiin on myös aina mukava tutustua.

Mr. Nebbiolon maahantuomia viinejä saa tällä hetkellä ravintola Briccosta, joka on uudistamassa viinilistaansa. Jussi valitsi valkoviineistä Piemontessa valmistetun Ruggeri Corsini Langhe DOC Biancon, joka on sekoitus Arneisia, Sauvignon Blancia ja Chardonnayta. Viini olisi oivallinen valinta kalaruoalle.

Marjutin lasiin päätyi samalta alueelta oleva Giovanni Manzone Rosserto Langhe Rossese Bianco Rosserto 2016, joka oli aavistuksen mineraalinen, hedelmäinen ja hieman öljyisen tuntuinen. Oikean ruoan kanssa se toimisi taatusti hyvin.

Apulialainen Zensa Fiano Organico 2018 (9,98 €) oli aromeiltaan limettinen, yrttinen ja viheromeinainen. Viini sopisi kevyille kala- tai äyriäisruoille. Keski-Italian itärannikolta Abruzzosta oleva Vanitá Pecorino 2017 (12,10 €) oli puolestaan oikein mukava pecorino. Aromimaailmaltaan viini oli sitruksinen omenainen ja vaalean kivihedelmäinen sekä hieman yrttinen.

Punaviinikierroksen aluksi palasimme Viinikellari.comin tiskille, jossa matkasimme Italian halki pohjoisesta etelään.

Pohjoisessa Italiassa olevasta Trentinosta tuleva Mezzacorona Teroldego Rotaliano Riserva 2012 (13,75 €) oli kirsikkainen, herukkainen, mausteinen ja kokonaisuutena rustiikkinen.

Hieman etelämpänä sijaitsevasta Venetosta maistoimme Pegasus Leggero Appassimento 2016:a (Corvina Veronese, Cabernet Sauvignon, Merlot; 12,90 €) ja Ville di Antane Rimbalso 2016:a (Corvina Veronese, Cabernet, Rondinella; 13,10 €. Näistä ensimmäinen viini oli mehukas, makean marjainen ja hieman maanläheinen. Se oli mielestämme monikäyttöisempi kuin toinen viini, jonka aromeissa oli mausteita, makeaa marjaa ja kuivahedelmiä.

Venetosta on myös Amarone della Valpolicella Tedeschi 2015 (Corvina, Corvinone, Dindarella, Molinara, Negrara, Oseleta, Rondinella, Rossignola; 35,50 €), jonka täyteläisessä aromimaailmassa on tummia marjoja, mustikkaa, karhunvatukkaa, kahvia ja yrttejä.

Kierros päättyi Toscanaan, josta tuleva natuviini Il Terzo Grado 2017 (Merlot, Sangiovese; 20,70 €) oli kirpeän punamarjainen ja maanläheinen.

Antiche Terreltä maistoimme kahta viiniä. Valpolicella Ripasso Biologico 2017 (17,49 €) oli mehevä, viikunainen, yrttinen, hieman kahvinen ja kypsän karpaloinen. Amarone della Valpolicella Mezzo Monte 2012 (35,91 €) oli tumman marjainen, hieman mausteinen, taatelinen ja pehmeän tanniininen. Molemmat olivat hyviä, mutta pidimme enemmän jälkimmäisestä.

Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2016 (12,64 €) tulee Basilicatasta, joka sijaitsee Etelä-Italiassa. Kyseessä on pienehkö harvinaisuus, sillä alueen viinejä tai ylipäätään Aglianicosta tehtyjä viinejä ei juurikaan ole saatavilla Alkossa. Viini oli tumman marjainen, karhunvatukkainen, hapankirsikkainen ja mausteinen ja sopisi kypsien liharuokien seuraksi.

Venetolaisen Masi Agricolan Masi Modello Corvina 2017 (11,99 €) on tullut Suomessa myyntiin äskettäin. Kirsikkainen, metsämarjainen ja yrttinen viini olisi hyvä yleisviini pastan ja risoton seuraksi.

Emme oikeastaan koskaan kieltäydy nebbioloista tai baroloista! Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2017 (16,99 €) oli odotetun napakka, marjainen ja mausteinen, samoin Fontanafredda Barolo Serralunga d'Alba 2013 (41,98 €), jonka aromeissa oli vielä nahkaa, yrttejä ja pippuria. Jos nyt baroloista puhutaan, niin myös Marjutin lasiin punaviineistä ensimmäisenä päätynyt Ricossa Barolo 2014 (28,98 €; ei kuvaa) oli herkullista, mutta varsinkin heti pullon avaamisen jälkeen vielä hieman tiukka.

Lopuksi päädyimme Mr. Nebbiolon tiskille. Hedelmäinen, kirsikkainen, hapokas ja keskitäyteläinen Gianfranco Alessandria Dolcetto d'Alba 2017 oli hyvä yleisviini.

Franco Conternolta maistoimme kahta viiniä. 'Cascina Sciulun' Barbera d'Alba Superiore 2017 oli mausteinen, kypsän marjainen, vadelmainen, karpaloinen ja luumuinen. Hapokkuus ja tanniinisuus olivat mukavasti tasapainossa. Franco Conterno Barolo Bussia Riserva 2013 tarjosi vadelmaa, vaniljaa, kahvia, nahkaa ja kirsikkaa. Vaikka viini oli jo nyt herkullinen, se varmasti kehittyy edelleen vanhetessaan.

Summa summarum

Maisteluannokset olivat (taas) isoja eli jos tapahtumaan lähti tavoitteenaan maistella useita erilaisia viinejä, hetken päästä olisi voinut olla hyvässä tuiskeessa. Onneksi jokaisen esittelijän luona sai neuvoteltua usean pienen annoksen diilin - ja toisaalta jos tapahtumaan halusi poiketa lasilliselle tai parille, se onnistui hyvin. Ruuhkaa ei ollut oikeastaan ollenkaan, esimerkiksi hieno sää saattoi houkutella ihmisiä ulkoilemaan viininmaistelun sijaan.

Eniten tapahtumasta sai varmasti irti, jos italialaiset viinit eivät ole kovinkaan tuttuja. Mitään supererikoista tapahtumassa ei ollut tarjolla, mutta kun tarjontaan malttoi tutustua tarkemmin, se oli muutakin kuin proseccoa ja appassimentoa - ja kyllähän sieltä muutamia helmiäkin löysi. Tällä kertaa emme osallistuneet tastingeihin, vaikka esimerkiksi natuviinitasting olisi voinut olla mielenkiintoinen.

Italialainen ruoka on suuri suosikkimme, joten meidän puolestamme eri ruokavaihtoehtoja olisi voinut olla enemmän. Toisaalta tarjolla ollut ruoka maistui kyllä.

Paikkana Sofia Future Farm toimi hyvin. Yläkerta oli valoisa ja tilaa oli hyvin, muutama esittelytiski olisi varmaan mahtunut lisääkin. Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi positiivinen mielikuva.