Seitsemän vuoden ajan järjestetty OlutExpo muutti tänä vuonna nimensä Kippis International Craft Beer Festivaliksi, ja sen ajankohtaa myöhäistettiin kuukaudella marraskuun loppuun 29.-30.11. 2019. Aikaisemmin OlutExpo osui aina samaan aikaan Kirjamessujen sekä Viini ja Ruoka -tapahtuman kanssa.
Jussi kävi paikalla pikaisesti lauantaina ravintola Murun viini-iltapäivän jälkeen.
Väkeä oli paikalla kohtalaisesti, mutta mistään tungoksesta ei voi puhua. Olisiko pikkujoulukausi verottanut kävijämäärää? Toisaalta jälkikäteen kuulin muutamalta olutharrastajalta, etteivät he olleet edes tietoisia koko tapahtumasta, joten mainostus ei ehkä osunut ihan kohderyhmään.
Panimoita oli kuudestatoista eri maasta kaikkiaan 57, mutta jokaisella ei ollut omaa tiskiä, osa oli edustettuna maahantuojien tiskillä. Myyntipisteet sijaitsivat kaikki alakerrassa, yläkerta oli varattu Suomen Olutharrastajat -ryhmän jäsenille. Jostain syystä hallin valaistus oli täysillä. Onhan se kiva saada valoa pimeyteen ja kuvaaminen onnistuu helpommin kunnon valossa, mutta vähempikin olisi riittänyt.
Maksaminen hoitui tällä kertaa pelkästään maksukorteilla, käteisellä ei voinut maksaa eikä käytössä ollut SeamChipiä tai vastaavaa. Tämä vähensi kiitettävästi kaikenlaista säätämistä.
Ruokakojuja oli kolme - Visun Villisika, Bali Brunch ja Smørre Puoti. Päädyin syömään villisikaburgerin ja juomaksi otin Top Fuelin tiskiltä Smoky Santa Christmas Alen (5 %), koska sen sanottiin sopivan burgerin kanssa. Ne olivatkin oikein mainio pari.
Jouluoluista pidin myös Joenbruun Joulubruu Dark Alesta (4,3 %). Mallassepät oli minulle entuudestaan tuntematon panimo. Heiltä maistoon pääsi Naantalin Eeppinen IPA (5 %), josta pidin.
Jostain syystä tuli maisteltua enimmäkseen suomalaisia oluita, vaikka paikalla oli useita ulkomaisiakin panimoita. Ulkomaisista jäivät mieleen ainakin Örebro Brygghusin Pilsner (5 %), Fourpure Brewingin Black Forest Stout (6,5 %) ja latvialaisen Ārpusin DDH Galaxy IPA (7 %). Tastingeihin en tällä kertaa mennyt.
OlutExpon tapaan tarjolla oli myös viskiä, vaikka sitä ei missään etukäteen mainostettu. Vanhoista tutuista maistoin Ledaig 10 yo:ta ja Woodford Reserveä. Wild Turkey oli puolestaan uusi tuttavuus ja maukas bourbon.
Viskien jälkeen olikin sitten jo aika lähteä kotiin. Aika näyttää, millaiseksi tapahtumaksi Kippis lopulta muotoutuu.