Olimme jo tuossa jonkin aikaa sitten ehtineet korkata ruoan seuraksi erinomaisen sisilialaisen Feudi Barone Spitaleri Boschetto Rosso 2010:n, kun huomasimme, että Briccossa järjestetään Etnan viinien tasting (35 € + maistelulautanen 5 €). Olimme myös pohdiskelleet, mitä viiniä sisilialainen lempikomisariomme Montalbano mahtaa aina kesken jääneillä lounaillaan nautiskella... Siispä tastingiin!
Tastingin emännöi Beverage Partners Finlandin Elina Turunen. Virallisessa setissä oli mukana kolme Torre Moran viinitalon Scalunera-sarjan viiniä (paikallisessa murteessa scalunera = isot portaat) ja bonuksena Cauru Etna Rosso, jota ei ainakaan tällä hetkellä ole saatavissa Alkossa. Viinien köynnökset kasvavat korkealla Etnan rinteillä, missä lämpötila ei ole enää kovinkaan korkea eli odotettavissa oli ennemminkin hapokkaita viileän ilmaston viinejä kuin makeita lämpimän ilmaston viinejä.
Torre Mora Scalunera Bianco 2019
Etna DOC, Italia; Carricante;
21,98 €. Luomu.
Carricante on sisilialainen alkuperäisrypäle, jota viljellään jopa kilometrin korkeudessa Etnan rinteillä. Siitä saadaan raikkaita ja hapokkaita, aromaattisia viinejä, joissa on eri sitrushedelmien, omenan ja yrttien aromeja sekä mineraalisuutta.
Tasting alkoi melko rotevalla valkoviinillä. Ryhtiä ja rakennetta viini on saanut kypsyessään kolmen kuukauden ajan sakkojensa päällä.
Viinin tuoksussa oli sitrusta, kypsiä vaaleita hedelmiä kuten omenaa, ananasta, persikkaa ja hunajamelonia sekä valkoisia kukkia ja hieman savuisuutta. Viinin maku oli pirteän hapokas ja raikas, tuoksusta tuttujen hedelmien lisäksi siinä oli miellyttävää mineraalisuutta ja mausteisuutta.
Maistelulautaselta viinin pariksi sopi oliivi, se sai viinin maistumaan makeammalta ja pehmeämmältä kuin sellaisenaan - ja Marjutin mielestä viini neutraloi hyvin oliivin maun. Viini sopisi varmasti myös savusiian, savustettujen katkarapujen, äyriäisten ja tonnikalan kanssa.
Torre Mora Scalunera Rosato 2019
Etna DOC, Italia; Nerello
Mascalese; 21,98 €. Luomu.
Lohenpunaisen, jopa oranssiin vivahtavan roseeviinin ryhdikkäässä tuoksussa oli raikkaita punaisia marjoja, mansikkaa, metsämansikkaa ja vadelmaa sekä niiden lisäksi valkoherukkaa ja yrttejä. Viinin maku ei kuitenkaan ollut yhtä roteva, itse asiassa valkoviini oli sitä rotevampi. Molemmissa oli kuitenkin samanlaista mineraalisuutta.
Molemmat kirjoitimme samaan aikaan muistiinpanoihin "vadelmavene", sillä viinin maussa oli vadelmavenemäistä makeaa marjaisuutta, vaikka viini olikin kuiva. Sen hapot olivat pehmeät ja kaiken kaikkiaan viini oli ryhdikäs. kukkainen ja aromaattinen, miellyttävän lempeä rosee.
Maistelulautaselta sen seuraksi sopivat parmesaani ja oliivit - ja miksei sen kanssa voisi harkita kalaa ja äyriäisiä tai jotain pikkusuolaista naposteltavaa.
Torre Mora Cauru 2018
Etna Rosso DOC; 85 % Nerello Mascalese, 15 %
Nerello Cappuccio
Nerello Mascalesesta saadaan jossain määrin jopa tiukkoja, mutta kevyitä, hedelmäisiä ja yrttisiä viinejä, joissa on myös mineraalisuutta ja maanläheisiä aromeja. Viinien aromeissa on punaisia marjoja, mausteisuutta ja kukkaisuutta. Sanotaan, että siitä valmistetut viinit muistuttavat baroloja ja Burgundin pinot noireja.
Nerello Cappuccio on Nerello Mascalesen serkku, josta saadaan pehmeitä ja kirsikkaisia viinejä.
Bonusviini oli terästankeissa valmistettu kevyt ja hedelmäinen punaviini. Siinä ei ollut oikeastaan yhtään tanniineja, mutta sen sijaan hapokkuutta ihan reippaasti. Viinin aromeissa oli kirpeitä punaisia marjoja, karpaloa, puolukkaa, punaherukkaa ja mustikkaa, jälkimaussa tuntui hieman mineraalisuutta.
Viini ei kuitenkaan ollut pliisu, hapokkuus piti sen hyvin kuosissa ja sai veden kielelle. Sellaisenaan viini ei kuitenkaan näyttänyt parhaita puoliaan, vaan kaipasi seurakseen ruokaa. Parhaiten se sopi suolaisen salamin kanssa. Sitä voisi ajatella myös pastaruokien tai pizzan seuraksi.
Torre Mora Scalunera Rosso 2016
Etna DOC, Italia; 95 % Nerello
Mascalese, 5 % Nerello Cappuccio;
21,98 €
Tastingin viimeinen viini oli kahden vuoden ajan ranskalaisissa tammitynnyreissä kypsynyt punaviini. Vaikka sen rypälesekoitus oli lähes sama kuin edellisen viinin, kypsytys (ja kaksi vuotta enemmän ikää) oli tuonut sen tuoksuun ja makuun vaniljaista pehmeyttä ja pyöreyttä. Viinin marjaisuus oli myös tummempaa kuin edellisen, ennemmin mustaherukkaista ja karhunvatukkaista.
Vaikka viini oli täyteläisempi kuin edellinen, se oli kuitenkin kohtalaisen kevyt, tanniineja ei siinäkään oikeastaan ollut. Maukkaan viinin pitkässä jälkimaussa oli hauskaa mineraalisuutta, josta tuli mieleen savu tai tuhka.
Maistelulautaselta sen kanssa sopivat parmesaani ja kinkku. Se voisi sopia myös kypsille liharuoille. Tämä viini oli meidän molempien suosikki.
***
Mitä komisario Montalbano sitten tilaa lounasjuomakseen?
Oletettavasti se on jotakin paikallista ja melko usein se näyttää olevan
valkoviiniä, mutta sen tarkemmin emme tiedä - eikä se tullut tastingissa edes
puheeksi. Voisimme kyllä olettaa, että nämä viinit maistuisivat myös
komisariolle. Jatkamme tutkimuksia - ja niiden kanssa valitsemme varmaankin
Scalunera Biancon.