Tänään 12.2.2021 tulee kymmenen vuotta siitä, kun aloitimme viiniblogin pitämisen - aluksi ihan omaksi huviksemme, mutta sitten huomasimme saaneemme lukijoitakin. Kymmeneen vuoteen on mahtunut useita viinilasillisia ja oluttuoppeja, blogin melkein aiheuttamia perhekriisejä, erilaisia tapahtumia ja hauskoja hetkiä.
Ehkä emme ole suurin, kaunein, vanhin tai luetuin, asiantuntevin tai kantaaottavin, mutta tästäkin eteenpäin tavoitteemme on olla Suomen oikeakielisin viini- ja olutblogi - ja ehkä se kaikkein hölmöimmän nimisin blogi (ja Instagram-tili).
 |
| Wayback Machine vei maaliskuuhun 2013, sen varhaisempaa ei ollut jemmassa |
Kuinka on korona-aika mennyt?
Jussi: Niin kuin olisin ollut elokuvassa Päiväni murmelina. Tapahtumien peruuntuminen harmittaa, mutta onneksi on sentään etätastingeja ja muita virtuaalitapahtumia.
Marjut: Korona-aika on mennyt toisaalta nopeasti, toisaalta hitaasti. Kotoilu ja sohvalla rötvääminen oli ensimmäiset pari viikkoa ihan mukavaa, sitten sekin alkoi kyllästyttää. Olen nyt leiponut enemmän kuin ennen ja kokeillut kaikkea uutta (jopa liekittämistä!), mutta hapanjuurileivontaan en ole vielä hurahtanut... Enkä ole vielä sapeloinut samppanjapulloa auki. Vaikka lähes kaikki tapahtumat peruttiin tai siirrettiin, onneksi etätastingit ovat tarjonneet viihdettä ja onneksi edes joitakin tapahtumia järjestettiin pienimuotoisesti.
Mitä olet oppinut viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Jussi: Toivottavasti olen oppinut edes jotain... Ruoan ja viinin sekä ruoan ja oluen yhdistämisestä olen ainakin oppinut paljon. Nyt kun tiedän, mitkä yhdistelmät toimivat varmasti, on hauskaa välillä kokeilla hieman oudompiakin ruoan ja juoman yhdistelmiä. Joskus ne toimivat, joskus eivät. Olen myös oppinut eri maissa tuotetuista viineistä, mikä on niille ominaista ja mitä rypäleitä käytetään missäkin päin maailmaa. Ilmaston ja maaperän vaikutus viineihin on myös tullut tutuksi.
Olutpuolella maailma on mennyt rutkasti eteenpäin kymmenessä vuodessa. Olen tutustunut uusiin oluttyyleihin, kuten esimerkiksi IPA:n ties kuinka moneen alalajiin. Vaikka uusia pienpanimoita ja uusia oluita tulee kaiken aikaa lisää, on hyvä palata välillä tuttujenkin oluiden pariin eikä aina vain kokeilla jotain uutta. Eikä se ns. bulkkilagerikaan ole niin kauheaa, sekin sopii juotavaksi joissain tilanteissa.
Marjut: Olen oppinut sen, että en edelleenkään tiedä muuta kuin sen, että en tiedä oikeastaan mitään, mutta tarpeen vaatiessa voin larpata hetken ja joskus muistan jonkin knoppitiedon yllättävän hyvin ja yllätyn, kun muut eivät muka ole kuulleetkaan siitä. Ranskan viinialueita en tule varmaankaan koskaan muistamaan kuutta enempää ja kartalle en taatusti saa niitä sijoitettua... Onneksi on Google.
Tärkein opetus on ehkä se, että hyvää viiniä on se, joka omasta mielestä maistuu hyvältä tai se, joka on juuri lasissa. Oma maku on tietenkin kehittynyt vuosien aikana (mutta ei onneksi kovinkaan kalliiksi, toisaalta joskus ihanan kalliiksi) ja fakta on se, että makuasioista voi vain kiistellä. Hienoa on ollut myös se, kun onnistun auttamaan muita löytämään omaan makuunsa sopivia viinejä enkä anna itsestäni viinisnobin vaikutelmaa. Viini valitaan tarkoituksen mukaan, joskus hieno ja joskus arkinen, mutta siitä en tingi, että viinilasit ovat työkalu enkä luovu hyvistä laseistani. Tietenkin viiniä voi juoda vaikka muovimukista ja pullon suusta, kunhan seura on oikeanlaista.
Ai niin, ja olen oppinut juomaan olutta, siis muutakin kuin Guinnessia ja lambiceita. IPA on silti yhä hirvitys.
 |
| Meistä ei paljoakaan kuvia ole, tämän nappasi Pyynikin Brewing Companyn edustaja SOPP:issa vuonna 2019 |
Onko jotain erityisesti mieleen jäänyttä?
Jussi: Ainakin ne kerrat, kun on ollut mahdollisuus maistaa useampia samasta rypäleestä tehtyjä viinejä. Silloin pääsee parhaiten vertaamaan, miten eri tuottajat käsittelevät samaa raaka-ainetta ja miten maaperä, ilmasto sekä kypsytys vaikuttavat viiniin. Erilaisia tapahtumia on kymmeneen vuoteen mahtunut niin paljon, ettei niistä oikein pysty poimimaan yksittäistä erityisesti mieleen jäänyttä, paitsi ehkä ne kerrat kun on päässyt maistamaan Penfolds Grangea.
Sekin jäi mieleen, kun meitä haastateltiin Viini-lehteen vuonna 2017, ja edustimme viiniharrastajien X-sukupolvea. Samoin se on jäänyt mieleen, kun maistoin ensimmäisen kerran hapanta IPA:a, mutta ei mitenkään positiivisessa mielessä.
Marjut: Penfolds Grange! Lisäksi mieleen jäi WSET 2:n suorittaminen varsinkin, kun lopputenttiin mennessä kuukausi oli vaihtunut eikä meille ilmoitettu ovikoodi enää toiminut, joten hieman jännitti, tuleeko kukaan avaamaan ovia ja ehdimmekö ajoissa. (Ehdimme.) Lisäksi mieleen ovat jääneet kaikki mukavat ihmiset, joihin olen saanut tutustua (Ainoa Wineryn Paola ja David ja kaikki muut) ja kaikki hienot tapahtumat, joihin meidät on kutsuttu. Varsinkin suurlähetystöissä käyminen on ollut huisaa.
Yksittäisistä tapahtumista on erityisesti jäänyt mieleen ravintola Murun ysäriviini-illallinen. Harvemmin sitä maksaa monta sataa illallisesta, jonne saapastelee ysärihenkisesti maihareissa ja Nirvana-t-paidassa (koska en kehdannut sittenkään laittaa Axl Rosen tutuksi tekemää Kill Your Idols -paitaa) ja reklamoi siitä, että Haddaway ei soinut lupauksista huolimatta... (Anteeksi, Taneli. Ja kiitos, työkaverit, kun varta vasten kommentoitte, että ootko sä ollut tuon näköisenä koko päivän töissä - kyllä olin.)
 |
| Talouden tämänhetkinen kissakokoonpano |
Mitä odotat seuraavalta kymmeneltä vuodelta sekä blogin että viinikulttuurin suhteen?
Jussi: Suomen viinikulttuurin odotan kehittyvän parempaan suuntaan, kunhan vain Brežnevin ajan holhousvaltioajattelun rippeistä päästään eroon. Blogiin liittyvistä odotuksista kannattanee kysyä lukijoilta.
Marjut: Suomalainen viinikulttuuri on juuri nyt mielenkiintoisessa vaiheessa ja seuraan etämyyntikeskustelua kiinnostuneena. Minulla ei ole mitään Alkoa vastaan, mutta olisi hienoa - ja toivottavasti joskus mahdollista - jos ravintoloista saisi ostaa viiniä mukaan ja jos joku saisi perustaa tietenkin meidän lähellemme viihtyisän viinibaarin ja -myymälän (jossa olisi niitä myyttisiä yksisarvisviinejä edulliseen hintaan tarjouksessa juuri minulle, krhm) ja jos kiinnostavia pienpanimo-oluita voisi tilata toiselta puolelta Suomea ja...
Blogi toivottavasti kehittyy edelleen ja kiinnostaa ihmisiä. Toivottavasti myös oma ääni bloggaajana alkaa kuulua yhä selvemmin. Vaikka monet viinin ja oluen ystävät ovat siirtyneet Instagramin tai TikTokin (jne.) puolelle tai aloittaneet niissä, blogeille on edelleen paikkansa yhtenä sosiaalisen median kanavana. Sen huomaa siitä, että jotkut kirjoitukset ovat muutaman vuoden jälkeenkin edelleen luetuimpien joukosta - muualta samaa tietoa ei ehkä yhtä näppärästi löytäisi. Toisaalta instagrammaaminen on hauskaa ja nopeaa bloggaamiseen verrattuna ja viihdyn hyvin puoli päivää IG:n ihmemaassa, mutta videoita tuskin alan tehdä yhteenkään palveluun (kuuluisia viimeisiä sanoja).
Jos joutuisit juomaan vain yhden maan viinejä/olutta loppuikäsi, mikä maa se olisi?
Jussi: Joisin saksalaisia valkoviinejä ja ranskalaisia punaviinejä tai jos vain yksi viinimaa pitäisi valita, se olisi Ranska. Olutmaa olisi Suomi, koska täällä on suhteessa väkilukuun paljon pienpanimoita ja täällä tehdään melko paljon hyviä ja erilaisia oluita.
Marjut: Jos viinimaita saisi valita useita, niin joisin saksalaisia valkoviinejä, italialaisia punaviinejä ja samppanjaa. Jos on pakko valita vain yksi maa, niin se olisi Ranska, koska samppanja ja Alsace. Olutmaista valitsisin Suomen, koska täällä kuitenkin tehdään vähän kaikkea.
***
Lue myös Viisivuotiskatsaus