12. kesäkuuta 2018

Ravintola Vinkkelin Riesling- ja Spätburgunder-menu 2018

Viime vuoden tapaan kävimme Riesling- ja Spätburgunderviikkojen aikana porukalla syömässä ravintola Vinkkelin tarjoaman teemamenun viineineen (ruoka 54 €, viinit 52 €). Ikävä kyllä tämän vuoden tapahtuma ehti jo loppua ja sen myötä myös teemamenun tarjoilu, mutta ruoka oli (jälleen kerran) niin hyvää, että sitä voi fiilistellä vielä pitkään jälkeenpäin ensi vuoden tapahtumaa odotellessa.


Ennen varsinaista menua päädyimme (ei laisinkaan yllättäen) samppanjaan. Clément Perseval Chamery 1er Cru (50 % Pinot Noir, 30 % Pinot Meunier, 20 % Chardonnay) oli lyhyen kuorikontaktin ansiosta väriltään kaunis pronssiin vivahtava kullankeltainen. Kuiva, runsas, hedelmäinen ja aavistuksen paahteinen viini oli makuhermoja kutkutteleva aperitiivi ja toimisi varmasti myös ruokaviininä.


Limettimarinoitu lohi
Weingut Horst Sauer Escherndorfer Silvaner 2017 (Franken)

Alkuruoka tarjosi puhtaita perusmakuja: limemajoneesin, retiisin ja kurkun kanssa yhdistetty lohi ei tarvinnut turhia kikkailuja, vaan maistui erinomaisesti pelkistetyssä muodossaan.

Perinteisestä Bocksbeutel-pullossa ollut Horst Sauer Eschendorfer Silvaner oli miellyttävän hapokas ja hedelmäinen kesäinen viini. Raikkaiden hedelmien, melonin, aprikoosin ja persikan maut toimivat rasvaisen lohen ja majoneesin seurana loistavasti samalla, kun hapokkuus taittoi lohen rasvaisuutta.

Pitää myös mainita, että vaikka Vinkkeli onkin laadukas valkoisten pöytäliinojen ravintola, annokset tarjoiltiin hauskasti erilaisilta vanhoilta Arabian lautasilta, joista tuli mieleen mummola.


Crème Ninon
Raumland Riesling Sekt (Rheinhessen)

Illan odotetuimpaan annokseen ladattiin paljon toiveita: viimeksi se voitti herneskeptikot puolelleen, joten tälläkin kertaa odotimme suuria elämyksiä. Aivan samanlaisiin sfääreihin emme tällä kertaa päässeet, koska positiivinen yllätysmomentti puuttui, mutta kyllä, täydellisyyden äärellä nytkin oltiin. "Hernari" (kuten se meille tarjoiltiin) oli niin hyvää, että yritimme taas lanseerata ajatusta koko illan Crème Ninon -menusta.

Raumland Riesling Sekt oli pirteän hapokasta, omenaista ja persikkaista, oikeastaan hyvin prototyyppistä Rieslingiä. Pieni paahteisuus yhdistyi hunajaan ja mineraalisuuteen ja muodosti hienon kokonaisuuden Crème Ninonin kanssa.


Ankanrintaa, ankkarilletteä, kirsikkakastiketta, sipulipyrettä ja parsaa
Weingut Winter Dittelsheim Spätburgunder 2014 (Rheinhessen)

Pääruokana menulla oli viime vuoden tapaan ankkaa, tällä kertaa kahdella tavalla: ankanrinnan seurana oli koipipaloista tehty ankkarillettä sekä höysteinä kirsikkakastiketta, parsaa ja paahdetusta sipulista tehtyä pyrettä. Yhdistelmä oli herkullinen, varsinkin rillette oli mehevää.

Vaikka Riesling maistuukin poikkeuksetta aina, ankan kanssa saimme illan parasta viiniä, Weingut Winter Dittelsheim Spätburgunderia. Sen runsaassa ja herkullisessa tuoksussa oli punaisia marjoja - punaherukkaa, karpaloa, mansikkaa ja kirsikkaa. Mineraalinen maku jatkoi samalla marjaisella linjalla. Viinissä tuntui kaikki olevan tasapainossa eikä yhtään harmittanut, kun sitä kaadettiin lasiin lisää.


Välijuustot ja puolipakollinen portviini

Ennen jälkiruokaa tilasimme menun ulkopuolelta juustoja, joiden tarkemmat speksit pääsivät jo unohtumaan. Jussi tilasi Brie de Meauxin, sinihomejuuston ja kovan, pitkään kypsytetyn lampaanmaitojuuston seuraksi Burmeisterin portviiniä. Makean Burmeisterin rusinainen, pähkinäinen ja hennon vaniljainen aromimaailma sopi hyvin yhteen suolaisten ja rasvaisten juustojen kanssa.


Haudutettu persikka ja persikka-vaniljajäätelö, valkosuklaacrumble
Weingut Weegmüller Pegasus Rieslaner 2016 (Pfalz)

Jälkiruoaksi saimme haudutettua persikkaa persikka-vaniljajäätelön kanssa sekä valkosuklaacrumblea. Aluksi mieleen tuli, että persikka on hieman tylsä valinta, eikö jälkiruokana voisi olla vaikka sesonkiin sopivasti raparperia? Huoli oli kuitenkin turha, sillä jälkiruoka oli hyvää, rapea crumble toimi jäätelön ja mehevän persikan kanssa loistavasti.

Viinin tarkempien tietojen metsästys taas oli sitäkin jännempää, koska Google-Fu ei toiminut: Pegasus Auslesea ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, eri etiketillä oleva Pegasus Spätlese kylläkin. Oli miten oli, Rieslaner on Rieslingin ja Silvanerin risteytys, vuonna 1921 kehitetty rypälelajike, ja viinikin oli hyvää, kepeän hedelmäistä ja sopivan makeaa. Sopiva hapokkuus piti viinin ryhdikkäänä.

Jälleen kerran erinomainen kokonaisuus - ensi vuonna taas uudelleen!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti