Joskus eteen osuu tilaisuuksia, joita ei voi jättää väliin, vaikka lompakko ja Visa-kortti ulvoisivatkin hieman tuskissaan. Ravintola Muru järjesti 3.2.2020 tastingin/illallisen, jolla pääsimme maistamaan toisen maailmansodan aikaan (1939-44) valmistettuja viinejä (247 €). You only live once vai kuinka se nyt meneekään?
Alkumalja
Domaine Cazes Rivesaltes Ambré 2003
AOP Rivesaltes Ambré; Grenache Blanc
Illan alkuun tarjoiltiin illan lopettavia viinejä hieman nuorempaa väkevöityä viiniä Rivesaltesin alueelta. Domaine Cazes Ambré 2003 oli nimensä mukaisesti kauniin meripihkan värinen ja maultaan se muistutti jonkin verran toista väkevöityä viiniä madeiraa. Kuivatut hedelmät ja pieni pähkinäisyys olivat oikein mukavassa tasapainossa. Vaikka ensin illan alkuun olisi odottanut kuohuviiniä tai samppanjaa, hyvin tämäkin toimi.
|
| Illan aikana tarvittiin 600 lasia |
Maison Champy
Maison Champy on perustettu vuonna 1720. Vuodesta 2005 lähtien talo on siirtynyt enenevässä määrin luomutuotantoon. Talolla on 21 hehtaaria viiniköynnöksiä, joista suurin osa on Côte de Beaunen alueella. Grand Cru -tarhoja on kaksi, molemmat Cortonin kukkulan rinteillä: Corton le Rognet ja Corton Charlemagne, Premier Cru -tarhoja on seitsemän ja niiden lisäksi 11 muuta tarhaa.
Rapukeittoa ja kampasimpukkakroketti
Puligny-Montrachet 2015, Chassagne-Montrachet 1er Cru les Chenevottes 2015,
Corton Charlemagne 2017
Burgundin (eli Bourgognen) alueen käytetyin valkoinen rypälelajike on illan ensimmäisten viinien lajike Chardonnay. Lajikkeen syntypaikasta ei ole varmuutta, mutta Ranskaan ja Burgundiin se on levinnyt jo muinaisten roomalaisten mukana. Itse asiassa Chardonnay on juurtunut niin hyvin Burgundiin, että se on jopa saattanut saada nimensä Mâconnais'n alueen samannimiseltä kylältä.
Chardonnay sopii monille alueille ja pärjää sekä viileässä että lämpimässä. Se heijastaa vahvasti kasvualuettaan, ja Burgundin kalkkipitoinen maaperä soveltuu lajikkeelle hyvin. Alueella tuotetaan erilaisia chardonnay-viinejä eri kylistä ja tarhoilla kasvaneista rypäleistä: esimerkiksi Puligny-Montrachetin alueen viinit ovat tyypillisesti mineraalisia ja tammen käyttö on hillittyä, Montrachetin viinit ovat tyylikkäitä ja toffeisia ja Corton-Charlemagnen taas pähkinäisiä, voisia ja mausteisia sekä jopa hunajaisia.
Näistä viineistä keskimmäistä, Chassagne-Montrachet 1er Cru les Chenevottes'a on muuten tarjoiltu G7-kokouksessa. Kaikki viinit olivat tyylikkäitä, päällimmäisenä mieleen kaikista jäi omenaisuus ja kolmannesta myös nuoruus, mutta keskimmäinen oli meidän suosikkimme varsinkin ruoan kanssa.
Kyyhkynrintaa ja tryffeli-sienipyree
Clos de Vougeot 2010, Charmes-Chambertin 2010, Echezeaux 2010
Pinot Noir on Burgundin viljellyin punainen rypälelajike etenkin Côte d'Orin alueella. Rypälettä on viljelty alueella ainakin vuodesta 100 jKr., ja Burgundin Pinot Noiria sanotaankin rypäleen arkkityypiksi. Chardonnayn tavoin Pinot Noir sopii hyvin viljeltäväksi Burgundissa, ja Chardonnayn tavoin myös se heijastelee sekä kasvualuettaan että sen ilmastoa.
Kaikki illan pinot noirit tulivat Grand Cru -tarhoilta. Niistä Clos de Vougeotin viinien sanotaan tyypillisesti olevan runsaita, tumman marjaisia ja yrttisiä, jopa ruusuisia ja orvokkisia, Charmes-Chambertinin ehkä enemmän punamarjaisia, mausteisia ja maanläheisiä ja Echezeauxin tummimman marjaisia ja eniten eläimellisimpiä ja nahkaisia varsinkin vanhentuessaan.
Näistä meidän suosikkimme oli hurmaavan runsas ja maukas Echezeaux 2010. Hetken aikaa ehdimme riemuita siitä, että viiniä saa myös Alkosta... rapsakkaaseen 266,98 €:n hintaan.
|
| Illan aikana viinitalojen edustajat kertoivat taloistaan. Vasemmalla Maison Champyn viinintekijä Dimitri Bazas ja oikealla Emmanuel Cazes, neljännen sukupolven viinintekijä. |
Domaine Cazes Rivesaltes 1939-44
Vuonna 1895 perustettu Domaine Cazes sijaitsee Roussillonissa. Vuodesta 1997 alkaen se on tuottanut viiniä biodynaamisesti, mutta tänä iltana palasimme ajassa taaksepäin aina vuoteen 1939 eli vuoteen, jolloin II maailmansota alkoi. Tarjolla oli sarja väkevöityjä viinejä kuuden vuoden ajalta.
Ranska oli Saksan miehittämä II maailmansodan aikaan vuosina 1940-1944, joten sen aikaisia vuosikertoja on tarjolla vähemmän kuin muita. Sodan vuoksi sadonkorjuuseen oli vaikeaa saada tarpeeksi väkeä, tarvikkeista oli pulaa ja kaupankäynti ulkomaiden kanssa tyrehtyi. Lisäksi saksalaiset takavarikoivat viinien vanhoja vuosikertoja ja määräsivät hinnat, joilla ostivat tuoreita vuosikertoja. Jotkut viinintekijät suojelivat viinejään esimerkiksi muuraamalla osan kellareistaan umpeen tai väärentämällä etikettejä, jotta huonompia vuosikertoja voitiin toimittaa Saksaan hyvien vuosikertojen sijaan.
Illan viinit ovat kypsyneet tynnyreissä vuosikymmeniä ja ne on pullotettu vasta äskettäin, mikä selittää siistin ja uuden näköiset pullot. Vuosikerta 1939 on esimerkiksi pullotettu 2012 - itse asiassa Systembolagetin tietojen mukaan viinin historiaa pystyy seuraamaan päivien tarkkuudella: 24.8.1939 siihen lisättiin neutraalia tislettä viinin väkevöimiseksi, sen tynnyröinti alkoi 26.3.1940 ja se pullotettiin 6.12.2012. Kaikkiaan pulloja tuotettiin 597 kappaletta. Sokeria viinissä on 98 g/l ja alkoholia 15,5 %.
Juustot
Rivesaltes 1939-41
Grenache Noir
Rivesaltes 1939 taitaa olla vanhin koskaan maistamamme viini. Se oli edelleen hämmentävän hyvässä kunnossa, sen tuoksu oli makea ja maussa riitti sekä makeutta että hapokkuutta. -40 oli setin kuivin ja -41 kallistui tumman suklaan suuntaan. Vuosikymmenet eivät olleet tasoittaneet viinien eroja, vaan ne olivat kaikki selvästi erilaisia. Näistä vuosikerroista -40 oli Jussin suosikki ja -41 Marjutin.
Praliini-suklaabavaroise
Rivesaltes 1942-44
Tässä vaiheessa iltaa olo alkoi olla vähintäänkin harras - oli varsin hämmentävää ajatella, että Marjutin isä oli syntynyt 1943 ja äiti 1944 ja nyt lasissa oli samojen vuosien viiniä. Myös tässä setissä vuosikerrat erosivat toisistaan. Ne tuntuivat myös heijastavan Marjutin vanhempien persoonallisuuksia, kun 1944 oli pehmeämpi ja helpommin lähestyttävä kuin 1943. 1942 jäi - ikävä kyllä - vähälle huomiolle. Jussin mielestä -43 oli parempi kuin -44 ja Marjutin mielestä toisin päin. Mitähän joskus tulevaisuudessa tuumitaan vuosikerroista -73 ja -74?
Summa summarum
Tarjolla oli aivan loistavia (ja ihanan kalliita) viinejä, illalliseen/tastingiin kannatti investoida. Burgundin chardonnayt ja pinot noirit olivat ehdottomasti herkullisia, mutta jäivät nyt hieman paitsioon.
Viinin väkevöiminen on mielenkiintoinen asia - alkoholi tuntuu maussa ja tietenkin itse viininkin maku tuntuu voimakkaana, mutta samaan aikaan se saa viinin säilymään niin hyvin, että viinin iän arvoiminen on vaikeaa. Ei näistäkään olisi varmaankaan sokkona osannut arvata, että lasissa on noin 70-vuotiasta viiniä.