Panimoista paikalla olivat Salama Brewing Company, Sori Brewing, United Gypsies Brewery ja Humalove Brewing, jonka tiskillä olivat edustettuina myös norjalaiset Cervisiam ja Krecher sekä espanjalaiset La Calavera, La Quince ja Naparbier. Lauantaina lämpötila oli +30 asteen tietämillä, mutta lähdimme kuitenkin matkaan.
Sisäänpääsy oli ilmainen eikä lasipanttia ollut, mutta lasi piti palauttaa lähtiessä. Ruokatarjoilusta vastasi Oljenkorsi. Paikalla oli yksi ruokarekka, josta sai friteerattuja uusia perunoita ja erilaisia hampurilaisia.
Juomat maksettiin pankki- tai luottokorteilla, mikä on näin korona-aikaan hyvä asia ja muutenkin ladattavien korttien kanssa puljaaminen on aina hieman rasittavaa. Oluiden annoskoot olivat 1,5 dl ja 3 dl, ja lisäksi joitakin oluita myytiin myös tölkeissä.
Jussi tutustui tapahtuman IPA-osastoon.
Sori Brewingin Ensemble Fourteen:issa (NEIPA; 5,5 %) on käytetty näillä leveysasteisella hieman harvinaisempaa eteläafrikkalaista African Queen -humalaa. Perinteisten NEIPA-aromien eli trooppisten hedelmien lisäksi oluessa oli myös hieman mausteisuutta. Saman panimon Ensemble Ten: Cashmere, Galaxy, Idaho 7 (Double NEIPA; 8,2 %) puolestaan tarjoili aromeissaan kypsää sitrusta, trooppista hedelmää, passiohedelmää ja persikkaa. Kummatkin olivat oikein hyviä.
Salama Brewing Companyn Neo-Elektro 2021 (NEIPA; 6,5 %) oli myös hyvin hedelmäinen, sen aromeissa oli ananasta, mangoa ja passionhedelmää. La Quince Brewing Co.;n God Save the Session (IPA; 4,5 %) oli raikkaan kesäinen perus-IPA.
IPA:n jälkeen välioluena toimi Naparbierin TREPPENWITZ (pilsner; 4,9 %), joka oli ihan mainio raikas pilsner. Sopi erinomaisesti juotavaksi hellepäivänä. United Gypsies Breweryn Lohja (pale ale; 5,2 %) oli puolestaan maltainen ja yrttinen, sen jälkimaussa oli vähän mangoa.
Kun ilma illan tullen hieman viileni, Jussi maistoi vielä kahta tummempaa olutta. La Calaveran ja Humaloven Deadsmoke (imperial märzen; 11,8 %) on kypsytetty Islay-viskitynnyrissä. Siinä olikin runsaasti savua ja sen lisäksi myös hieman havua ja tummaa suklaata.
Cervisiamin Satanic Panic (imperial stout; 10 %) on puolestaan kypsytetty tequila-tynnyrissä, johon on laitettu myös savustettua chipotlea, kaakakonibsejä, vaniljapapuja, kanelia, toffeeta ja Jacobsen & Svartin kahvia. Vahvimmat aromit oli tumma suklaa, espresso ja vanilja. Tequilaa ei niiden seasta huomannut.
Marjut aloitti tapahtuman Salama Brewing Companyn Bloody Geezer:illä (imperial berliner weisse; 8,0 %). Imperial-luokan hapanolut tuntui hieman liian jyrkältä aloitukselta varsinkin helteisessä säässä. Oluen aromeissa oli mangoa eikä se tuntunut kovinkaan happamalta. Somen mukaan monet tykkäsivät, minä en nyt ihan vielä vakuuttunut.
Humalove Brewing Peach & Raspberry Shake (gose; 5,2 %) maistui ensin marjaiselle ja sen jälkeen hämmentävästi tomaattimehulle, vähän kuin kepeään Bloody Maryyn olisi laittanut sekaan vadelmaa ja mausteita vain sen verran, että lopuksi tuntuu suolaisuutta. Persikkaa en mausta bongannut, mutta tykkäsin kyllä.
Lopuksi ostin oluen ihan vain nimen ja etiketin perusteella. Krecher The Dagonathulhu (berliner weisse; 6,0 %) on saanut yhdistelmänimensä kahdelta H.P Lovecraftin hirviöltä, Dagonilta ja Cthulhulta, ja se on maustettu vadelmalla ja kirsikalla. Ensin oluessa maistui mustaherukkaa, vaikka sen maustamiseen ei olekaan käytetty herukkaa, sitten hapankirsikkaa ja lopuksi vadelmaa. Suutuntuma oli täyteläinen. Tykkäsin kovasti, mutta viime aikoina olutmaku onkin kallistunut vahvasti (ehkä hieman paheksuttavasti) smoothiemaisten marjaoluiden suuntaan.
Summa summarum
Tapahtuma oli mukavan kokoinen. Oluita oli tarjolla tarpeeksi, mutta ei niin paljoa, että tulisi ahdistus siitä, ettei millään pysty maistamaan kaikkia kiinnostavia oluita. Myös Oljenkorren takapiha oli paikkana miellyttävä, varjopaikkoja oli tarpeeksi ja aurinkoa kaipaaville oli rinteessä tyynyjä, joiden päällä istua. Plussaa myös siitä, että vettä varten sai erillisen tuopin, jotta sitä ei tarvinnut käydä koko ajan hakemassa.