Syyskuu alkoi sillä, että aina yhtä loistava Ainoa Winery vieraili ravintola Tocassa 1. ja 2. syyskuuta. Varasimme pöydän ensimmäiselle illalle.
Ravintola Toca on vuonna 2013 avattu italialainen ravintola, jota pyörittävät Lahdesta kotoisin oleva Elina Valoranta ja hänen italialainen miehensä, Michelin-keittiöissä työskennellyt kokki Gennaro Oliviero. Lahti olikin yksi asia, joka yhdisti Ainoan ja Tocan kahdeksi illaksi - illallista suunniteltiin jo aiemmin, mutta sen toteuttaminen onnistui vasta nyt. Onneksi onnistui, sillä söimme ehkä vuoden parhaan illallisen (115 €).
Lohta, porkkanaa ja creme fraichea
Havu (pirskahteleva
hunajalla makeutettu puolukka- ja kuusenkerkkäviini)
Vaikka ainakin me yhdistämme puolukan ennemmin syksyyn, puolukasta ja kuusenkerkästä tehty ja hunajalla makeutettu Havu on Ainoa Wineryn kevätviini, joka on julkaistu vuonna 2019. (Sen vastinparina toimii toinen puolukkaviini, glögimausteinen syys- ja talviviini Kaamos.) Kieltämättä kuusenkerkät tuovat siihen keväistä tuntumaa, tosin tällä kertaa havuisuus ei tuntunut yhtä voimakkaana kuin aiemmin.
Havun seuraksi oli valittu hiillostettua villilohta, porkkanaa, tilliä ja creme fraichea. Kuulemma Tocan lohta ovat kehuneet monet - eikä syyttä, niin suussasulavan herkullista ensin kevyesti suolavedessä suolattu ja sitten pinnalta hiillostettu villilohi oli.
Pitää myöntää, että hieman pirskahtelevan puolukkaviinin ja lohen yhdistäminen ei olisi tullut ensimmäisenä mieleen, mutta se toimi loistavasti: vaikka viinissä olikin reippaasti sokeria, sen hapokkuus riitti hyvin leikkaamaan lohen rasvaisuutta ja kokonaisuudesta jäljelle jäi miellyttävä puolukkaisuus.
Punajuuritartar ja juurisellerimousse
Ilta (puolikuiva
vadelmalla maustettu merlot)
Ilta on Ainoan tämän kesän uutuusviini, joka jatkaa yhteistyötä Château Carsinin kanssa viime vuonna lanseeratun Ahon tapaan. Tällä kertaa kyseessä on vadelmaviinillä höystetty Carsinin merlot. Yhdistelmä on jälleen onnistunut - toisaalta viini on edelleen viinillistä ja toisaalta vadelma tuo siihen miellyttävää marjaisuutta. Vaikka pohjana on merlot, illallisella useat totesivat viinin olevan melko pinotnoirmaista varsinkin tuoksultaan - ehkä sen kypsä, kirpeä punamarjaisuus johdatti helposti ajatuksia siihen suuntaan.
Miedosti savustettu punajuuritartar ja juurisellerimousse ovat aivan ihania: pieni savu sopi hyvin punajuuritartarin muuhun makumaailmaan ja juurisellerimousse toi annokseen raikkautta. Illan vadelmaisuus ja annoksen vadelmat täydensivät toisiaan ja toivat yhdistelmään sekä marjaista raikkautta että marjaista hapokkuutta.
Vasikanposkea ja kauden vihanneksia
Silkki (kuiva
mustikkaviini)
Silkki on Ainoan ainoa kuiva viini, ja se on tainnut olla mukana valikoimassa alusta alkaen (tai ainakin siitä saakka kun me muistamme). Mustikkaviini saa ryhtiä siitä, että osa viinistä kypsyy tammitynnyreissä ja se onkin olemukseltaan hyvin (rypäle)viinimäinen, ehkä vain lyhyt jälkimaku saattaa paljastaa sen marjaviiniksi. Se oli jossain mielessä myös enemmän viinimäinen kuin illan "oikea" viini Ilta.
Hassua kyllä - rypäleistä tehdyistä viineistä etsii kaikkia muita aromeja kuin rypäleen makua, erilaisia marjoja ja hedelmiä ym., kun taas marjaviini maistuu rehellisesti raaka-aineelleen eli kyseiselle marjalle, niin Silkkikin. Sitä voisi tarjoilla myös riistaruokien kanssa ja ankan kanssa se onkin jo havaittu erinomaiseksi.
Vasikanposken, puikulaperunapyreen ja kasvisten seuraksi oli tehty kastike Silkistä ja mustikoista - ja se oli niin hyvää, että melkein teki mieli nuolla lautanen. Hieman mausteinen ja täyteläinen Silkki sopi hyvin oikein murean vasikanposken ja silkkisen pehmeän pyreen kanssa, eikä tartarin jälkeen lasiin jäänyt Ilta ollut hullumpi pari sekään.
Parmesaania, mansikkaa ja balsamiviinietikkaa
Suven Taika (makea mansikkaviini)
Suven Taika on Ainoan toinen uutuusviini, makea mansikkaviini, joka on saanut viimeisen silauksensa tammitynnyreissä (mutta vain hetken verran). Ahon tavoin sen mansikat ovat peräisin Koivistoisen mansikkapaikalta, joten kesätöitä muistelevan Marjutin mielestä viinin nimi voisi hyvinkin olla "35 vuotta myöhemmin selkään sattuu edelleen". Suven Taika on myös ensimmäinen ei-rypäleistä tehty viini, joka on voittanut kultamitalin Le Mondial du Rose in France -roseeviinikilpailussa.
Vaikka liian lämpimänä juotetut mansikkamehut ja niistä muistuttavat mansikkaviinit - varsinkin puolimakeat tai makeat sellaiset - ovat aiheuttaneet mansikkapeltojen lisäksi Marjutille syviä traumoja ja pientä skeptisyyttä, pitää myöntää, että Ainoa onnistui mansikkaviininsä kanssa jälleen. Viini oli mansikkainen ja sopivan ryhdikäs. Sen aromeissa oli lisäksi lakkaa ja pientä mausteisuutta.
Viinin kanssa oli yhdistetty hunajatuile-keksin alle piilotettua parmesaanivaahtoa, mansikka-ruususorbettia ja balsamiviinietikka-mansikkakastiketta. Sekä mansikkasorbetin että viinin mansikan makeus pelasi hyvin yhteen parmesaanin suolaisuuden kanssa (aivan kuin juustot ja hillo muutenkin) ja moitittavaksi jäi vain se, että hurmaava puupalloastia ei ollutkaan täpötäynnä ensimmäistä jälkiruokaa.
Maitosuklaata ja mustikkaa
Sametti (makea mustikkaviini)
Toinen Ainoan mustikkaklassikko on makea Sametti, ja olikin mukavaa päästä maistelemaan molempia mustikkaviinejä pitkästä aikaa ajatuksen kanssa rinnakkain. Silkin tavoin Sametti on ollut koko ajan valikoimassa mukana, ja tänä vuonna se voitti kultamitalin Vinalies Internationales -kilpailussa.
Jälkiruoan oli tarkoitus muistuttaa mustikkapiirakkaa kuitenkin olematta sellainen: karamellisoidun maitosuklaa-semifreddon päällä oli suklaacrumblea sekä mustikka-kaakaokompottia ja koivujäätelöä.
Suklaa ja portviini ovat useimmiten hurmaava pari, ja melkeinpä portviinimäisen makea ja täyteläinen sekä hieman mausteinen Sametti toimi samalla tavoin. Suklaacrumble oli herkullisen rapeaa ja sen pienenpienen karvauden vastaparina toimi marjaisen herkullinen kompotti. Koivujäätelön koivuisuus ei ollut liian hallitsevaa, vaan se raikasti kokonaisuutta Suomen kesästä muistuttavalla tavalla.
Tässä rinnakkain Silkki (vasemmalla) ja Sametti (oikealla): Silkki on syvän tummanpunaista, kun taas Sametti on lähes mustaa. Silkin sokerimäärää ei kerrota, mutta Sametissa sitä on 130 g/l, mikä on toisaalta hieman enemmän kuin LBV-portviineissä, mutta toisaalta taas suunnilleen saman verran tai vähemmän kuin esimerkiksi Beerenausleseissä ja Trockenbeerenausleseissä.
|
| Puolukkamarmeladi, luumu ja kaakaopallo |
Kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli loistava ja koko ajan iloisesti yllättäväkin eikä helppoihin ratkaisuihin tyytyvä - lohi ja Havu! Taso pysyi koko ajan korkealla ja jopa nousi koko ajan - joskus pääruoat ovat pieni lässähdys muuten erinomaisessa menussa, mutta nyt kaikki maistui niin hyvin, että illan jälkeen teki mieli julistaa tämä ehkä vuoden parhaaksi illalliseksi.