Hyvää alkanutta vuotta! Vuotta 2020 ei tule ikävä - toivotaan, että 2021 on parempi kuin edeltäjänsä.
Vuoden aluksi muistelemme vielä menneitä. Marraskuun alussa, tarkalleen sanoen 3.11.2020, kävimme ravintola Sue Ellenissä tutustumassa Penfoldsin vuoden 2020 viinilanseerauksiin Menu Penfoldsin (139 €) merkeissä. Illallisen kruununa oli tietenkin Grangen uusi vuosikerta 2016 (719,90 €). Pitää myöntää, että hitusen hymyilytti, kun jo ennakkoon varoitettiin, että kaato on 2 cl... Eihän siitä tule kuin pahalle päälle.
Australialainen Penfoldsin viinitalo on perustettu vuonna 1844, kun tohtori Christopher Rawson Penfold osti perheelleen Magill-nimisen tilan Adelaiden lähistöltä. Seuraavien vuosikymmenien aikana yritys kasvoi ja hankki lisää viinitarhoja - itse asiassa 1920-luvulla Penfoldsin perhe tuotti puolet koko Australian viineistä.
Nykyisin Penfolds kuuluu Treasury Wine Estates -yhtiöön. Talolla on yhteensä yli 1 800 hehtaaria viinitarhoja, minkä lisäksi se ostaa rypäleitä yli 220 muulta viinitarhalta ja viljelijältä. Talon omista viinitarhoista tunnetuimpia ovat Magillin lisäksi Kalimna ja Coonawarra, jotka olivat edustettuna illallisellakin.
Southern Crab Cake
Rapukakkua, vuonankaalisalaattia, taimenen
mätiä ja tillimajoneesia
Penfolds Bin 311 Tumbarumba Chardonnay 2019 (38,99 €)
Penfolds Reserve Bin A Adelaide Hills Chardonnay 2019 (94,90 €)
Penfolds Yattarna Chardonnay 2018 (184,98 €)
Ensinnäkin pitää sanoa, että Sue Ellenin rapukakku on aina hyvää. Marjut ei syö äyriäisiä (ei ainakaan mielellään), mutta rapukakkua ei voi vastustaa. Friteerauksella tekee ihmeitä...
Bin 311 Tumbarumba Chardonnay on melko uusi tulokas, sillä sen ensimmäinen vuosikerta valmistui vuonna 2005. Viinin on tarkoitus heijastaa viileässä kasvaneiden rypäleiden ominaispiirteitä, joten parin viime vuoden ajan sen rypäleet on kerätty kolmelta viileältä alueelta Adelaide Hillsistä, Tasmaniasta ja Tumbarumbasta. Viini on kypsynyt kahdeksan kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 25 % on uusia.
"Tumbarumba" tarkoittaa todennäköisesti "soivaa maaperää" (sounding ground), koska alueen maaperässä on kohtia, joita kopauttelemalla saa kuulumaan epätavallista kuminaa. Nimi voi tarkoittaa myös "pehmeää" tai "pehmeää maata" tai mahdollisesti "paikkaa, jossa kasvaa korkeita puita".
Nimessä oleva "Bin" tulee puolestaan sanoista
Batch Identification Number ja viittaa tiettyyn osaan kellaria, jossa
viiniä on varastoitu ennen kuin se on laitettu myyntiin.
Vaikka kaikissa chardonnayissa oli reippaasti tammea, tammitus tuntui jokaisessa hieman eri tavalla. Bin 311 Tumbarumba Chardonnay 2019 oli sellaisenaan hieman tunkkainen, kun muut tuntuivat raikkailta - toisaalta rapukakun kanssa viini oli varsin loistava yhdistelmä. Viinin tuoksussa oli tammikypsytyksen tuomaa pähkinää ja voita sekä vaaleita hedelmiä, lisäksi jonkin verran mineraalisuutta. Maku oli hedelmäinen ja mukavasti sitruksisen hapokas.
Reserve Bin A Adelaide Hills Chardonnayn ensimmäinen vuosikerta julkaistiin 1994 ja vuodesta 2003 alkaen se on ollut kierrekorkkiviini - kyllä, kierrekorkkiviinistäkin voi näköjään joutua pulittamaan lähes satasen. Rypäleet ovat peräisin Adelaide Hillsistä ja viini kypsyy kahdeksan kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 80 % on uusia.
Viinin tuoksussa oli valkoisia kivihedelmiä, omenaa ja persikkaa sekä hieman kermaisuutta. Rapsakkaa tammen käyttöä ei oikeastaan huomannut, sillä viini tuoksui yllättävän raikkaalta. Vaaleita kivihedelmiä oli myös viinin maussa ja sen hapokkuus oli varsin miellyttävää, lisäksi viinissä tuntui hieman pähkinää ja kermaisuutta. Olihan se hieno viini, jota olisi voinut nautiskella sellaisenaan. Tässä yhteydessä ehkä vaalea kala olisi sopinut ruoaksi paremmin, sillä rapukakku hieman jyräsi viiniä alleen.
Yattarna Chardonnay lanseerattiin vuonna 1998, jolloin julkistettiin vuoden 1995 vuosikerta. Siihen käytetään parhaimmat rypäleet Tasmaniasta, Tumbarumbasta ja Adelaide Hillsistä, ja viini kypsyy kahdeksan kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 60 % on uusia.
"Yattarna" tarkoittaa "hitaasti hyvä tulee" tai "hissukseen, vähitellen". Se kuvastaa viinin teon filosofiaa ja sitä, että viinin voi tehdä vuosi vuodelta hieman paremmin.
Viinin tuoksu oli raikas, sitruksinen ja mineraalinen ja siinä tuntui vaaleita kivihedelmiä, hieman pähkinää ja kermaisuutta. Viinin maku oli hedelmäinen, myös siinä oli kypsiä vaaleita kivihedelmiä ja raikasta hapokkuutta. Erinomainen viini olisi maistunut hyvin sellaisenaan, mutta erikoismaininta annetaan sille, kuinka hyvin se sopi yhteen annoksessa olleen pikkelöidyn kurkun kanssa.
Flank Steak from Mibrasa
Grillattua härän kuvepaistia, lehtikaalia
ja bourbon-maustevoita
Penfolds Bin 28 Kalimna Shiraz 2018 (39,98 €)
Penfolds Bin 128 Coonawarra Shiraz 2018 (49,50 €)
Penfolds Bin 389 Cabernet Sauvignon Shiraz 2018 (79,90 €)
Flank steak oli maukasta ja mureaa ja lisukkeet herkullisia - itse asiassa Jussi inspiroitui bourbon-maustevoista niin, että sitä on kokkailtu kotonakin muutamaan kertaan.
Bin 28 Kalimna Shiraz'ta tuotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1959. Alunperin viiniin käytetyt rypäleet tulivat vain Kalimna-tarhalta Barossan alueelta, mutta nykyisin rypäleet kerätään Barossaa kuitenkin painottaen yhdeksältä Etelä-Australian alueelta: Barossa Valley, McLaren Vale, Padthaway, Wrattonbully, Fleurieu, Robe, Mt. Lofty Ranges, Adelaide Hills ja Langhorne Creek. Viini kypsyy 12 kuukautta amerikkalaisesta tammesta tehdyissä hogshead-tynnyreissä (n. 240 l).
"Kalimna" tarkoittaa "kaunis".
Viinin tuoksussa oli luumua ja tummia marjoja, mustaherukkaa ja tummaa kirsikkaa, makeita mausteita, vaniljaa ja lempeää pippurisuutta, samoin maussa. Keskitäyteläisen viinin hapokkuus oli tasapainoista. Viinin jälkimaku oli kuiva ja tanniininen, mutta siitä huolimatta se voisi maistua sellaisenaankin. Toisaalta sen voisi - ja kannattaisikin - hyvin jättää muutamaksi vuodeksi kypsymään ja pehmenemään.
Penfolds Bin 128 Coonawarra Shiraz'ta tuotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1962. Sen rypäleet ovat peräisin Coonawarran viinitarhalta, ja viini kypsyy 12 kuukautta ranskalaisesta tammesta tehdyissä hogshead-tynnyreissä, joista 26 % on uusia.
"Coonawarra" tarkoittaa "kuusama".
Viinin tuoksussa ja maussa oli punaisia marjoja, punaherukkaa ja vadelmaa sekä yrttejä, vanilja tuntui voimakkaammin kuin edellisessä viinissä ja ilmaantuminen toi tuoksuun eukalyptusta. Maku oli pehmeä ja tanniinit tuntuvat pippurisina vasta pienen hetken päästä. Viini oli keskitäyteläinen ja mehukkaan hedelmäinen.
Penfolds Bin 389 Cabernet Sauvignon Shiraz'ta tuotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1960, joten tämä vuosikerta on 60-vuotisjuhlaversio. Kahdesta aiemmasta viinistä poiketen lasissa oli nyt kahden rypälelajikkeen sekoite, 57 % Cabernet Sauvignonia ja 43 % Shiraz'ta. Rypäleet ovat peräisin kuudelta eri alueelta: McLaren Vale, Barossa Valley, Padthaway, Coonawarra, Robe ja Wrattonbully. Viini kypsyy amerikkalaisesta tammesta tehdyissä hogshead-tynnyreissä, joista 38 % on uusia.
Usein Bin 389:n viitataan nimellä "Baby Grange" osittain siksi, että se kypsyy tynnyreissä, joissa on edellisenä vuonna kypsytetty Grangea. Viinin taustalla on myös sama viinintekijä kuin Grangellakin, Max Schubert.
Viinin tuoksussa oli vaniljaa, tummia marjoja, mustaherukkaa ja yrttejä, ilmaantumisen myötä myös eukalyptusta. Maussa oli tummia kypsiä marjoja ja tammen käyttö tuntuu jossain määrin, samoin tanniinit. Viini oli jo kahden vuoden iässä hyvässä vaiheessa ja kypsyy varmasti vielä paremmaksi.
Flank steakin kanssa intensiivinen viini oli erinomaisen hyvä.
Cheddar Cheese
Pala cheddar-juustoa, rapeaa maissileipää ja
kirsikka-chutneytä
Penfolds Magill Estate Shiraz 2018 (169,50 €)
Penfolds St. Henri Shiraz 2017 (124,59 €)
Penfolds Grange Shiraz 2016 (719,90 €)
Jukolan juustolan cheddar-juuston kanssa pääsimme viimein Grangen (ja kahden muun viinin) pariin! Cheddar on aina hyvää, joten tämän annoksen heikoin lenkki oli maissileipä.
Penfolds Magill Estate Shiraz:ta valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Viini tehdään Magill-viinitarhan rypäleistä ja se on kypsynyt hogshead-tynnyreissä 17 kuukauden ajan (tynnyreistä 24 % oli uutta ranskalaista tammea ja 18 % uutta amerikkalaista tammea).
Tammikypsytyksen tuoman vaniljan huomasi tästä viinistä kaikkein selvimmin. Vaniljan lisäksi Magill Estate Shiraz'ssa issa tuntui tummia marjoja, viikunaa ja tummaa kirsikkaa sekä mausteita ja yrttejä, hieman pippuria ja jonkin verran jopa kukkaisuutta ja tummaa suklaata. Keskitäyteläinen ja hedelmäinen viini maistui hyvin juuston seurana olleen maissileivän kanssa. Jos ostat tätä viiniä (tai muitakin), muista avata se ilmaantumaan hyvissä ajoin.
St. Henri Shiraz'n tuotanto alkoi 1950-luvulla (samoin kuin Grangen) ja sen ensimmäinen kaupallinen vuosikerta julkaistiin vuonna 1957. Viinin rypäleet kerätään neljältä alueelta: Barossa Valley, McLaren Vale, Eden Valley ja Port Lincoln, ja se kypsyy 12 kuukauden ajan vanhoissa tammitynnyreissä.
Viinin tuoksussa oli punaisia marjoja, kirsikkaa ja karpaloa, yrttejä, aavistus savua sekä suklaan ja kahvin kitkeryyttä, samoin maussa. Se oli kattauksen viineistä hapokkaimman oloisin ehkä myös siksi, että siinä on käytetty tammea kaikkein hillityimmin eikä sitä huomannut oikeastaan ollenkaan. Keskitäyteläinen ja hedelmäinen viini on varsin mukava tuttavuus - vaikka sen historia on yhtä pitkä ja rypälelajikkeiden suhde sama kuin Grangen (97 % Shiraz, 3 % Cabernet Sauvignon), se on kuitenkin erilainen ja hieno viini, aivan omanlaisensa tapaus.
Grangen historia alkoi 1950-luvulla talon silloisen viinintekijän Max Schubertin saatua vaikutteita Bordeaux'n-matkallaan. Ensimmäinen kokeellinen vuoden 1951 vuosikerta ei saavuttanut suurta suosiota ja viinin tarina lähes loppui siihen, mutta sinnikäs, jopa salassa tehty työ kannatti ja viinistä tuli pikku hiljaa menestys. Vuoden 1990 vuosikerta nimettiin jopa Wine Spectator -lehden vuoden punaviiniksi vuonna 1995. (Lue Penfoldsin sivuilta lisää.)
Alunperin Grange Hermitage -nimellä tunnettua viiniä alettiin kutsua Grangeksi vuonna 1989. Nimensä se sai Penfoldien kotitalon The Grangen mukaan - ja se taas sai nimensä Penfoldsin viinitalon perustajan Christopher Rawson Penfoldin vaimon Maryn Englannissa sijainneen samannimisen kotitalon mukaan.
Rypäleet kerätään neljältä alueelta: Barossa Valley, McLaren Vale, Clare Valley ja Magill Estate. Viinissä on 97 % Shiraz'ia ja 3 % Cabernet Sauvigonia, ja se kypsyy 18 kuukautta uusissa amerikkalaisesta tammesta tehdyissä hogshead-tynnyreissä.
Grange oli varsin hurmaava, toki vielä nelivuotiaana kovin nuori. Se oli makean marjainen, lähes hilloinen, toisaalta punamarjainen ja kirsikkainen, toisaalta viikunainen ja luumuinen. Marjojen lisäksi aromeissa oli raikkaita mausteita, minttua ja eukalyptusta ja kaiken päällä vielä hieman lakritsaa, suklaata ja kahvia. Se kuulostaa melkoiselta sekamelskalta, mutta runsas ja täyteläinen viini oli kuitenkin jo tasapainoinen kokonaisuus.
Jos jostain saisi kaiveltua ylimääräiset 700 euroa (tai 1 400 € tai...), Grangea voisi hyvin ostaa viinikaappiin kypsymään pullon jos toisenkin eläkepäiviä odottelemaan.
Pecan Pie and Vanilla Ice Cream
Pekaanipiirakkaa ja
vaniljajäätelöä
Penfolds Father Grand Tawny 10 Year Old (38,47 €)
Illan päätti nimensäkin perusteella tawny-portviinin (eli kuivahedelmäisen ja pähkinäisen portviinin) kaltainen tawny-viini. Kymmenvuotiaassa tawnyssa maistui odotetusti rusinaa, kuivahedelmiä ja viikunaa, jopa hieman suklaata ja pieni appelsiininkuorinen vivahde. Viinin hapokkuus tasapainotti sopivasti makeutta ja sen jälkimaussa tuntui vuodenaikaan sopivasti joulumausteita. Pekaanipiirakan ja vaniljajäätelön kanssa viini sopi hyvin, mausteinen piirakka ja pähkinäinen viini täydensivät hyvin toisiaan.
Viinin tarkempia speksejä ei kerrota, mutta siihen käytetään useita rypälelajikkeita eri alueilta (ainakin Grenache, Shiraz, Mataro ja Cabernet Sauvignon) ja keskimäärin noin 15 eri vuosikerran viinejä. Viinit kypsyvät erikseen tammitynnyreissä, joista osa on valittu varta vasten tälle viinille.
Penfolds Father Grand Tawny 10 Year Old näyttää olevan tällä hetkellä loppu Alkon verkkokaupasta, mutta parissa myymälässä sitä on vielä saatavilla. Koska viini miellytti meitä kovasti eikä sen hintakaan ollut hirmuinen, tilasimme sitä ennen joulua pullollisen, mikä tuntuukin nyt varsin viisaalta ennakoinnilta. Lisäksi taisimme koukuttaa sen avulla yhden kaverin tawny-viineihin ihan puolivahingossa... Viiniä kun onnekkaasti oli Sue Ellenissä vielä tilkkanen jäljellä Penfolds-illallista seuranneellakin viikolla, kun kävimme äyriäisvadin äärellä.
Summa summarum
Penfoldsin viinit ovat hienoja ja niitä kaikkia voisi ostaa omaan viinikaappiin jemmaan, jos lompakko vain sallisi.
PS. Kun nyt muistellaan menneitä, niin tässä viisi luetuinta postausta
viime vuodelta: