Pastry stoutit ovat makeita stouteja, joiden aromimaailmassa on runsaasti leivonnaisten tai jälkiruokien aromeja. Paino on nimenomaan sanalla makea. Nimityksen keksi alun perin Don’t Drink Beer, joka käytti sitä aluksi vähättelevässä merkityksessä. Ajan myötä nimitys vakiintui myös panimoiden itsensä käyttöön markkinointitermiksi, mutta se ei ole virallinen oluttyyli, kuten esimerkiksi IPA. Imperial oluiden nimessä puolestaan viittaa siihen, että oluet ovat vahvoja, esimerkiksi tämä nelikko oli 12 %.
Oluiden maustamisessa voidaan käyttää aitoja leivonnaisia tai esansseja.
Jälkimmäisten käyttö on yleisempää, koska niillä on helpompi saada maku
kohdalleen ja niiden laatu on parantunut alkuajoista. Aidoilla leivonnaisilla maustetuista oluista tulivat mieleen ainakin Donut Islandin Musta munkki ja Salama Brewingin RBA Mashed Rune, jossa käytettiin runebergintorttuja.
Hybrid Treats Vol. 1: Cinnamon Bun & Coffee (12 %)
Oluen parina oli sen nimen mukaisesti korvapuusti, kahvia ei kukaan halunnut. Oluen tuoksu oli voimakkaan kahvinen ja kardemummainen ja siinä oli makeutta, mutta ei kuitenkaan liikaa. Maussa sen sijaan korostuivat ensin makean pullaiset elementit, kahvinen paahteisuus lisääntyi vasta jälkimaussa. Olutta luonnehdittiin nestemäiseksi pullakahviksi.
Pullan maku korostui oluen kanssa eli sen kaneli ja kardemumma vahvistuivat. Lisäksi olut sopi hyvin myös vohvelin kanssa. Rahkan kanssa oluen kahvinen kitkeryys korostui, joten se ei ollut kovin hyvä ruokapari. Olut menisi myös sellaisenaan, sillä se ei ollut raatilaisten mielestä liian makea. Se oli kaikkien suosikki.
Hybrid Treats Vol. 2: Belgian Waffle & Maple Syrup & Hazelnut (12 %)
Oluen parina oli vohveli vaahterasiirapin kanssa. Lisukkeeksi aiottu hasselpähkinä oli nähnyt parhaat päivänsä jo aiemmin, joten se jätettiin pois.
Mieto tuoksu oli pähkinäinen, karamellinen ja vaahterasiirappinen, vohvelia siinä ei juurikaan ollut. Makea, jopa siirappisen äitelä maku toisti tuoksun aromeja, lisäksi siinä oli kevyesti vaniljaa. Oluen aromeihin tuli vohvelia vasta, kun se ehti lämmetä kunnolla. Vohvelin kanssa olut maistui makean sijaan kuivemmalta. Rahkan kanssa oluen maku muistutti jotain tynnyrikypsytettyä vahvaa alkoholia, ehkä bourbonia.
Oluen parina oli omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Virolaista omenapiirakkaa ei löytynyt kaupoista, joten tyydyimme perinteiseen suomalaiseen omena-kanelipiirakkaan.
Oluen tuoksussa oli (lähes esanssista) omenaa, Tutti Frutti -karkkia, tarte tatinia, lakritsaa ja heikkoa vaniljan aromia. Vaniljaisuus vahvistui oluen lämmettyä. Makea maku toisti tuoksun aromeja, ja jälkimaussa oli lisäksi lakritsaa. Omenapiirakka tasapainotti oluen makeutta, rahkan kanssa olut maistui kahvisemmalta. Erikoismaininnan annamme sille, että oluella oli kaadettaessa parhain vaahto.
Hybrid Treats Vol. 4: Raspberry Cream Donut (12 %)
Oluen parina oli vadelmamunkki.
Oluen tuoksu oli hyvin vadelmainen ja siinä oli myös vähän joulumausteita. Vadelmaisuus voimistui entisestään oluen lämmetessä. Makua luonnehdittiin Mehukatiksi, ohimeneväksi vadelmaksi ja kahvissa uitetuksi vadelmaveneeksi. Vadelman lisäksi maussa oli hieman kahvista paahteisuutta.
Vadelmamunkki ja vadelmamunkkiolut oli kokeilluista heikoin yhdistelmä, ne eivät tasapainottaneet eivätkä oikein edes vahvistaneet toisiaan eikä olut leikannut munkin rasvaisuutta. Rahka sen sijaan toi vadelmaisuuden puhtaampana esille.
Kaikki oluet on ilmeisesti tehty samaan pohjaan ja maustettu erikseen. Raadin mielestä hedelmät ja marjat eivät sopineet mausteiksi aivan yhtä hyvin kuin kahvi, mausteet, pähkinä ja vaahterasiirappi.
Oluet olivat odotetusti makeita. Ensimmäinen maistui vähemmän makealle kuin muut, mutta yksikään maistetuista oluista ei kuitenkaan ollut liian ällömakea. Oluet otettiin jääkaapista puolisen tuntia ennen maistelun alkua, mutta ne olisi ehkä voinut ottaa lämpenemään aikaisemminkin, sillä lämpeneminen paransi kaikkien makua.
Jokainen olut sopi hyvin oman nimikkojälkiruokansa kanssa. Ensimmäisessä yhdistelmässä maut vahvistivat toisiaan, muissa tasapainottivat. Oluita oli helppo yhdistää jälkiruokiin ja niitä voisi nauttia jälkiruoaksi sellaisenaankin. Mietimme hetken aikaa oluiden seuraksi myös teoreettisia suolaisia ruokia, mutta emme keksineet yhtään - saaristolaisleipää ja lohta pohdimme hetken ajan, mutta ei sekään tuntunut hyvältä ajatukselta.
Raadin mielestä oluet menivät maistelujärjestyksessä parhaasta huonoimpaan.
Hybrid Treats -sarjaa on tehty lisää osat 5-8, ehkä kokoonnumme jossain
vaiheessa maistelemaan nekin.