Jatketaan rajoitusten keskellä viimevuotisten tapahtumien muistelua.
Viinimestarit.com ja Viinitukku Delicatus järjestivät Vaihmalan hovissa viinillisen viikonlopun 9.-10.10.2021. Viikonloppupaketin hintaan (219 €/hlö) kuului tasting, jossa oli mukana etäyhteyden kautta Cantina Pisonin viinitilan edustaja, yhdeksän ruokalajin illallinen viineineen, majoitus ja sunnuntain brunssi/aamiainen.
Vaihmalan hovi sijaitsee Lempäälässä Vanajaveden rannalla. Se tunnettiin alunperin Ihamaan tilana ja oli yksi alueen kantatiloja jo 1500-luvun puolivälissä. Useiden vaiheiden jälkeen tila päätyi Lempäälän kunnan omistukseen 1900-luvun alussa. Kunta rakennutti alueelle kunnalliskodin, jonka ensimmäinen päärakennus paloi vain muutama vuosi valmistumisensa jälkeen vuonna 1913, ja nykyinen keltainen päärakennus valmistui sen tilalle vuonna 1914. Kunnalliskotina se toimi vuoteen 1962 saakka. Nykyiset omistajat remontoivat talon majoitus- ja ravintolakäyttöön 2000-luvun alkupuolella.
Pisonin viinitalo puolestaan on perustettu vuonna 1852. Sen viinitarhat sijaitsevat Trentinon alueella Pohjois-Italiassa Garda-järven pohjoispuolella. Talo tuottaa valko- ja punaviinejä, makeaa Vino Santoa ja Valle dei Laghin alueen erikoisuutta, 100 % Rebo-lajikkeesta amaronen tapaan kuivatuista rypäleistä valmistettua Reboro-punaviiniä. Talo noudattaa biodynaamisia periaatteita.
Tasting
Alkumaljana tarjoiltu kuohuviini oli varsin miellyttävä: raikas ja hedelmäinen kuohuviini oli aavistuksen paahteinen ja paahteisuus korostui sen maussa ajan kanssa. Jos vielä tietäisimme, mikä viini oli kyseessä, niin kertoisimme, mutta se meni täysin ohi eikä pulloakaan tainnut enää jälkeenpäin olla esillä.
Nosiola
100 % Nosiola
Nosiolaa viljellään hieman alle 200 hehtaarilla pääasiassa Valle dei Laghin alueella Trentinossa, Pohjois-Italiassa. Sen nimi saattaa johtua hasselpähkinää tarkoittavasta sanasta nocciola tai sanan murteellisesta versiosta nosela, sillä viineissä on pähkinäisiä vivahteita, mutta muitakin teorioita on. Myöskään lajikkeen alkuperä ei ole täysin selvillä, mutta se voi olla sukua vanhoille, jo kadonneille lajikkeille, esimerkiksi muinaisten roomalaisten viljelemälle Raeticalle.
Lajikkeesta valmistetaan sekä kuivia kevyitä, kukkaisia ja aromaattisia lajikeviinejä, joissa voi olla hieman karvautta, sitrusta, aprikoosia ja persikkaa että makeaa Vino Santoa, jonka aromeissa on edellä mainittujen lisäksi appelsiininkuorta, ananasta ja kvitteniä.
Viini kypsyy 7-8 kuukautta terästankeissa ja 3-4 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Kirkkaan, vaalean sitruunankeltaisen viinin tuoksussa oli pähkinää, sitruunaa ja pientä mineraalisuutta sekä sauvignon blancin mieleen tuovia yrttejä, nokkosta ja herukanlehteä. Viinin maku oli raikas ja hapokas, sitä hallitsi sitrus, jota pähkinä komppasi hennosti. Ensimmäinen maistamamme nosiola-viini oli oikein kiva uusi tuttavuus.
Codecce
70 % Sauvignon Blanc, 20 % Goldtraminer, 10 % Nosiola;
natural- eli alkuviini, ei lisättyä sulfiittia
Goldtraminer on vuonna 1947 kehitetty lajike, Gewürztraminerin ja Garganegan risteytys. Siitä tehdyt viinit ovat aromaattisia, hedelmäisiä ja kukkaisia.
Viini kypsyy 7-8 kuukautta terästankeissa ja 3-4 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Vaalean kullanvärisen viinin tuoksu oli aromaattinen, siinä oli hunajaa, keltaista hieman hapettunutta omenaa ja keltaisesta Mehukatista muistuttavaa appelsiinia, mangoa ja jonkin verran herukkaa. Samoja aromeja oli myös viinin keskitäyteläisessä maussa.
Codecce oli Jussin ykkösuosikki tastingin viineistä.
Sarica Rosso 2017
80 % Syrah, 20 % Pinot Nero
Viini kypsyy 24 kuukautta barrique-tynnyreissä (eli pienehköissä 225 l tammitynnyreissä) ja 12 kuukautta pulloissa ennen myyntiin tuloaan.
Viinin tuoksu oli huikea: siinä on tummia ja punaisia marjoja, hieman vaniljaa ja mausteita. Tuoksusta tunnisti enemmän Pinot Neron marjaisuutta, varsinkin kirsikkaa, mehukkaassa maussa taas tuntui Syrahin tuomaa pippurista mausteisuutta ja pirteitä tanniineja. Viini oli täyteläinen ja jonkin verran hapokaskin.
Sarica Rosso oli Jussin kakkossuosikki.
Reboro 2013
100 % Rebo
Reboa viljellään lähinnä Trentinon alueella, missä Rebo Rigotti kehitti sen 1920-luvulla risteyttämällä Teroldegon ja Merlot'n. Siitä saadaan viinejä, jotka ovat tanniinisia ja joiden aromeissa on tummia marjoja, mausteita ja aluskasvillisuutta.
Viini kypsyy 36 kuukautta tammitynnyreissä ja 8 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Reboro on Rebo-lajikkeesta valmistettu Trentinon vastine Veneton amaronelle: siihen käytetyt rypäleet kuivataan ennen kuin niistä valmistetaan viiniä, jolloin kosteuden haihtuessa rypäleiden maku tiivistyy ja viinistä saadaan intensiivistä. Sen kehitystyö on Valle dei Laghin alueen viininviljelijöiden yhteinen projekti, joka sai alkunsa vuonna 2011.
Viinin tuoksussa oli vaniljaista mausteisuutta, kirsikkaa, luumua ja luumuhilloa sekä hieman maanläheisiä sävyjä ja lakritsaa. Myös maku toisti samoja aromeja. Viinin tanniinit olivat pehmeät ja kokonaisuus oli tuhti ja täyteläinen - amaronen ystäville Reboro maistuisi varmasti.
Reboro oli Marjutin ykkössuosikki.
Illallinen / Menu Pisoni
Kampasimpukkaa & selleriä
Mesum
Mesum on sekalaisista paikallisista vastustuskykyisistä lajikkeista valmistettu, perinteistä ammentava viini. Se on kypsynyt kuoriensa kanssa 6 kuukautta terrakotta-amforoissa ja 3-4 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Kullankeltaisen viinin tuoksu oli hunajainen ja persikkainen. Tuoksu lupaili makeaa viiniä, mutta viini paljastui kuitenkin suhteellisen kuivahkoksi ja täyteläiseksi. Toisaalta viinistä tuli mieleen tokaji, ehkä kolmen puttonyosin ei-niin-makea tokaji.
Viinin kanssa tarjottiin appelsiinimehulla marinoitua kampasimpukkaa ja selleriä, jonka mausteena oli seljankukkaa. Yhdistelmä toimi hyvin, tykkäsimme kovasti.
Siikaa & syyspikkelsiä
Nosiola
Tastingista tuttu Nosiola sai seurakseen siikachevicheä, syyspikkelsiä (kurkkua, porkkanaa) ja siian mätiä. Vaikka ruoassa oli etikkaa, viini ei siitä sen ihmeemmin hätkähtänyt, vaan yhdistelmä oli tasapainoinen. Aloimmekin pohtia, sopisiko Nosiola keväällä sillin ja uusien perunoiden kanssa... Tykkäsimme kovasti tästäkin.
Ankkaa & punajuurta
Pinot Nero
Pisonin Pinot Nero valittiin Italian parhaaksi Pinot Neroksi vuonna 2009 - toki nyt kyseessä oli voittajaa tuoreempi vuosikerta. Viini kypsyy 18 kuukautta barrique-tynnyreissä ja 12 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Viinin tuoksussa ja maussa oli punaisia marjoja, punaherukkaa, mustikkaa ja hapankirsikkaa. Tammikypsytys oli pyöristänyt sen makua mukavasti ja tuonut siihen runsautta, joten viini oli melko täyteläinen, pehmeä ja maltillisen hapokas.
Annoksen kotimaista ankkaa oli pidetty kaksi vuorokautta suolassa ja sitä oli ilmakuivattu viikko, joten sen koostumus oli melko erilainen perinteiseen pannulla paistettuun ankkaan verrattuna. Ankan kanssa oli tarjolla punajuurta ja karpaloa. Yhdistelmä toimi edellisten tapaan loistavasti.
Sientä & sipulia
Teroldego
Teroldego on Trentinon alueen paikallinen rypälelajike, ja sen nimi tarkoittaa mahdollisesti "Tirolin kultaa". Siitä saadaan hapokkaita ja hedelmäisiä viinejä, joiden aromeissa on punaisia marjoja (mansikkaa, tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa), mausteita, mäntyä, tervaa ja mantelia.
Viini on kypsynyt 12 kuukautta barrique-tynnyreissä ja 6 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Viini oli olemukseltaan melko samanlainen kuin sitä edeltänyt Pinot Nero, toisaalta se oli myös edeltäjäänsä hieman runsaampi ja rustiikkisempi. Sen tuoksussa tuntui Pinot Neroa enemmän tummia marjoja ja myös sen maku oli täyteläisempi, kukkaisampi ja tanniinisempi.
Sieniravioli tarjoiltiin sipulipyreen ja sieniconsommén kanssa. Annoksen umamisuus oli omaa luokkaansa ja sai unohtamaan sen, että emme oikeastaan pidä sienistä kovinkaan paljon. Yhdistelmä ei ehkä ollut yhtä toimiva kuin aikaisemmat, mutta kastiketta olisi voinut juoda vähintäänkin tuopillisen ihan sellaisenaan.
Porsasta & mustajuurta
Codecce
Tastingista tuttu Codecce yhdistettiin porsaan ja mustajuuren kanssa. Ensin valkoviinin ja porsaan paritus epäilytti, mutta olimme väärässä ja yhdistelmä toimi yllättävän hyvin. Porsas oli mehevää ja sopivan mausteista ja annoksen päälle ripoteltu lipstikka maistui mukavasti. Ehkä hieman hapokkaampi viini olisi voinut toimia paremmin, mutta ei tästäkään oikeasti voi valittaa.
Basilikaa & kuohuviiniä
Kuohuviinilorauksen mausteekseen saanut basilikasorbetti oli raikasta ja puhdisti paletin hyvin - ja tälläkin kerralla kuohuviini jäi arvoitukseksi.
Hevosta & tyrniä
Rebo
Viini on kypsynyt 24 kuukautta barrique-tynnyreissä ja 12 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Täyteläinen ja tumman marjainen viini toi jollain tavalla mieleen Syrah'n, ja itse asiassa Rebo saattaakin olla Syrahin kaukainen serkku. Viinin tuoksu oli mausteinen ja punamarjainen, kirsikkainen ja herukkainen sekä hieman kukkainen, ja samettinen maku toisti tuoksun aromeja. Viini oli ryhdikäs ja tanniineja oli kohtalaisesti.
Riiputetun hevosenfileen kanssa oli vaniljaista tyrni-voikastiketta, artisokkapyreetä ja artisokkasipsejä. Kastike kuulosti ensin melko mielenkiintoiselta, mutta kyllähän se ja koko yhdistelmä toimi, olimme taas vaikuttuneita.
Pähkinää & omenaa
Vino Santo Trentino 2005
Jos viinin nimi kuulostaa tutulta, se voi johtua siitä, että vastaaviin kuivatuista rypäleistä valmistettuihin viineihin on voinut törmätä muualla: Kreikassa Santorinin saarella tuotetaan vinsantoa, ja Italiassa tuotetaan vin santoa tai vinsantoa DOC-laatuluokituksen saaneilla alueilla Toscanassa sekä jossain määrin Marchessa - ja toki samanlaista viiniä tehdään muuallakin Italiassa ilman virallista laatuluokitustakin.
Nyt lasissa oli kuitenkin Trentinon alueen vino santo (huomatkaa o sanan lopussa). Vino Santo DOC kattaa Valle dei Laghin alueen, ja vino santo valmistetaan jalohomeisista Nosiola-rypäleistä, joita kuivataan puolen vuoden ajan. Viini voi käydä jopa kolme vuotta, jotta se saavuttaa 12-13 % alkoholipitoisuuden, minkä jälkeen sitä on kypsytettävä vähintään kolme vuotta. Useimmat tuottajat kypsyttävät viiniä vielä pidempään, 7-10 vuotta.
Tätäkin viiniä on kypsytetty 10 vuoden ajan. Siinä on sokeria huisat 150 g/l.
Viini oli karamellinen ja makea, mutta myös hieman hapokas ja muistutti siinä mielessä saksalaisia jalohomeisia vastineitaan. Mieleen tulivat sekä toffee että omenahillo, mikä komppasi hyvin jälkiruoan omenapyrettä.
Suklaa-maapähkinämousse ja suklaakuoren sisään piilotettu omenapyree toimivat viinin kanssa. Tässä tosin ilmeni taas se perinteinen ongelma, että ruokaa ja viiniä ei kykene maistelemaan ajatuksen kanssa yhdessä, koska sekä viini että jälkiruoka ovat herkullisen makeita ja ne tekee mieli hotkaista heti sellaisenaan.
Pihlajanmarjaa & suklaata
Pisoni Grappa Trentina "Riccardo Schweizer"
Grappaa! Jälkiruoan kanssa oli grappaa! Miksipä ei, sillä grappaa tislataan viinin kuorimassasta. Tämän grapan pullosta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta sen etiketin on suunnitellut Pablo Picasson oppilas, trentinolainen Riccardo Schweizer.
Suklaakakku, valkosuklaamousse ja pihlajanmarja sopivat hyvin helpon, hedelmäisen ja melko neutraalin grapan kanssa.
Brunssi
Sunnuntaiaamun brunssilla oli väljää ja rauhallista. Pöytiin katetun kylmän aamiaisen lisäksi oli mahdollista tilata lämmintä ruokaa, joten tilasimme yhden Kalastaja-Villen aamiaisen (pannukakkua, savulohta, munakokkelia ja voikastiketta) ja yhden Farmarin aamiaisen (pannukakkua, BBQ-glaseerattua ylikypsää porsaankylkeä, munakokkelia ja chili-cheddarkastiketta). Päivä lähti hyvin käyntiin erinomaisella brunssilla.