Eräänä lokakuisena lauantaina ravintola Murun viinibaarissa järjestettiin neljän viinin sokkotasting (35 €). Sokkotastingit ovat yleensä kovin pelottavia ja erittäin masentavia, koska harvemmin yksikään arvaus osuu oikeaan - mustista laseista jopa valko-, puna- ja roseeviinikin menevät suloisesti sekaisin, joten itsetuntoa sokkotastingit eivät ainakaan kohota.
Siispä päätimme mennä hakemaan oppia yhdeltä parhaista, sillä tastingin veti Murun äärimmäisen asiantunteva sommelier Taneli Lehtonen. Kaikki sokkotastingvinkit olivat enemmän kuin tervetulleita!
Mutta kuinka sokkoviinin voi tunnistaa? Harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla. Miltä viini näyttää? Kuinka se käyttäytyy lasissa? Mille se tuoksuu, mille se maistuu? Esimerkiksi Somm TV tarjoaa siihen lisävinkkejä.
Tasting alkoi hämmentävän hyvin, sillä ensimmäisen viinin lajike oli hyvin helppo tunnistaa - loput yksityiskohdat menivätkin enemmän tai vähemmän hakuammunnaksi.
Viini oli väriltään kirkas, vaalea sitruunankeltainen eikä se muodostanut kyyneliä lasin reunaan lasia pyöritellessä.
Hedelmäisessä ja raikkaassa tuoksussa oli sitrusta, yrttejä, nokkosta, mustaherukanlehteä ja vihreää omenaa, tammea ei tuoksun perusteella oltu käytetty. Viinin maku oli hapokas ja keskitäyteläinen, siinä oli karviaista sekä tuoksusta tuttua sitrusta, limeä, yrttejä ja vihreää omenaa, Myös jälkimaku oli hapokas ja siinä tuntui hieman valkopippuria. Viini oli nuori ja juotavissa jo nyt, mutta kovinkaan monta vuotta emme sitä jemmaisi.
Marjut arveli viiniä viileän alueen sauvignon blanciksi. Rypälelajikkeesta olimme siis täysin samaa mieltä (ja se olikin helppo tunnistaa), mutta alueesta emme. Jussi arveli alueeksi Uutta-Seelantia. Viinin hapokkuus ei kuitenkaan ollut yhtä viiltävää kuin uusiseelantilaisten yleensä, joten Marjut kallistui vahvasti Ranskaan ja epävarmasti Loiren suuntaan.
Bingo! Viini oli nuori sauvignon blanc Loiresta: Domaine Tassin Sancerre 2019.
Toisenkin viinin rypälelajike oli kohtalaisen helposti tunnistettavissa.
Viinin väri oli melko vaalea eikä kyyneliä muodostunut. Tuoksu oli voimakas, sitruksisen hedelmäinen ja petrolinen, ehkä myös hieman raskas. Maku oli hedelmäinen, siinä tuntui sekä hapokkuutta että jäännössokerin tuomaa makeutta, joten yksimielisesti päädyimme siihen, että viini on riesling.
Alueen suhteen emme olleet yhtä hyvin kärryillä, mutta arvelimme, että viini ei ole kaikkein viileimmältä seudulta. Marjut arveli alueeksi Saksan Moselia, Jussi Alsacea.
Mosel olikin oikein! Viini oli lämpimän vuoden 2018 Van Volxem Rotschiefer Riesling Kabinett (25,32 €).
Kolmannen viinin kanssa olimme edelleen kohtuullisen varmoja siitä, että ainakin rypälelajike osuu oikeaan.
Viinin väri oli läpinäkyvä, vaalea punainen eikä lasin reunaan muodostunut kyyneliä tälläkään kertaa. Tuoksu oli kirpeän hapokas, marjainen ja ehkä hieman makeakin, lisäksi siinä tuntui hieman savua, yrttejä ja metsänpohjaa. Myös maku oli hapokas ja marjainen sekä pippurisen mausteinen.
Tilaamamme maa-artisokkarisoton kanssa viini maistui hyvin.
Rypäle oli Pinot Noir ja alueeksi arvelimme jotain viileähköä maata, esimerkiksi Saksaa tai Itävaltaa. Se meni kilometrikaupalla pieleen, sillä viini oli Uudesta-Seelannista Marlboroughin alueelta: Wairau Pacific Pinot Noir 2016.
|
| Risottolautasten alla WSET 4 -lomake |
Neljännen viinin kanssa aloimme epäröidä.
Viinin väri oli tumma, lähes läpinäkymätön ja hieman violettiin vivahtava punainen. Tällä kertaa lasin reunalla näkyi myös kyyneliä.
Tuoksu oli mausteinen, siinä tuntui mustikkaa, mustetta ja ehkä hieman pippuriakin. Viinin maku oli hedelmäinen ja hapokas, tanniinitkin huomasi jo hyvin. Maussa oli tummaa marjaa ja vaniljaa, mutta todennäköinen tammikypsytys oli ehdottomasti hillittyä.
Marjutille tuli mieleen italia ja Sangiovese, Jussi ajatteli Syrahia. Vaikka emme osanneetkaan arvata rypälelajiketta, pysyttelimme alueen suhteen Euroopan puolella.
Arvaukset menivät hilpeästi pieleen - lisäksi pitää todeta, että Marjutin tempranillo-tutka ei toiminut laisinkaan! Viini oli Bodegas Roda Sela 2017 Riojan alueelta Espanjasta. Tempranillon lisäksi siinä on käytetty Gracianoa ja Garnachaa.
Kokonaisuutena ajatellen ihan hyvinhän se meni! Olimme positiivisesti yllättyneitä osumatarkkuudestamme.
Jäimme tastingin jälkeen muiden sokkomaistelusta innostuneiden osallistujien ylipuhumina Tanelin jekutettaviksi vielä muutaman viinin verran, mutta emme arvanneet enää yhtään mitään oikein (tai no, puna- ja valkoviinin erotimme toisistaan ja siihen se sitten jäikin).
Kattauksessa olivat siis nämä meidät takaisin maan pinnalle pudottaneet herkut, joista ei nyt sen enempää.
- Jean-Claude Ramonet Bourgogne Alicoté 2018
- Vega Sicilia Alión Ribera del Duero 2016
- Mongeard-Mugneret Fixin 2015
- Quinta Vale d. Maria Douro Tinto 2016
- Villa Poggio Salvi Brunello di Montalcino 1999