Espoon IPA-raati kokoontui tällä kertaa maistelemaan oluita kellarien kätköistä. Raati kokosi oluita, jotka ovat maanneet kellarissa kauan aikaa tai joita voisi varastoida pitkän aikaa. Oluiden lukumäärä oli suuri, koska varauduimme siihen, että jotkut niistä olisivat saattaneet mennä jo pilalle.
Mikkeller Årh Hvad?!
Belgian pale ale 6,8 %
Heti avaamisen jälkeen heräsi epäilys siitä, oliko olut mennyt pilalle, sillä tuoksu ja maku eivät olleet lainkaan sitä, mitä Belgian pale alelta olisi odottanut. Tarkempi tutkimus paljasti, että oluessa on käytetty bretta(nomyces)-villihiivaa, josta aromit olivat peräisin.
Hankintahetkestä ei ollut tietoa, mutta etiketin mukaan valmistuspaikka oli De Proefbrouwerij. Sen perusteella pystyi päättelemään, että olut voisi olla vuodelta 2015 eli olihan sillä jo ikää. Korkin mukaan parasta ennen -päivämäärä olisi ollut 10.1.2023, joten olutta olisi voinut säilyttää vieläkin.
Happamassa tuoksussa oli kirpeää omenaa, toffeeta, tallia, appelsiinia ja joulumausteita. Siinä oli siis selkeitä bretta-aromeja. Tuoksu oli Rodenbach-henkinen, mutta miedompi ja ilman kirsikkaa. Hapan maku toisti tuoksun aromeja. Jälkimakua luonnehdittiin aluksi brutaaliksi, mutta hetken päästä se miedontui hieman. Olut sopi hyvin savujuuston kanssa.
Mikkeller Beer Geek Bacon Breakfast
Oatmeal stout 7,5 %
Olut oli kirjanpidon mukaan ostettu Uba ja humal -kaupasta elokuussa 2015. Parasta ennen -päivämäärää ei löytynyt pullosta tai korkista.
Oluen tuoksussa oli paahteisuutta, viikunaa ja runsaasti savupekonia. Tuhti maku toisti tuoksun aromeja - myös pekonia - ja paahteisuus oli jo kahvista. Myös jälkimaku oli vahvan kahvinen. Ainakin aromien puolesta oluen nimi oli perusteltu.
Yhden raatilaisen mielestä tämä oli kattauksen huonoin olut.
Mikkeller Beer Geek Breakfast
Oatmeal stout 7,5 %
Oluen osto tai parasta ennen -päivämäärästä ei ollut mitään tietoa, mutta se saattoi olla suunnilleen saman ikäinen kuin Beer Geek Bacon Breakfast.
Oluen aromimaailma oli todella paahteinen ja kahvinen, mutta mitään muita aromeja oluessa ei sitten ollutkaan. Toisaalta se sopi erinomaisesti mutakakun kanssa. Olut jakoi mielipiteitä, sillä yhden raatilaisen mielestä se oli maistetuista huonoin ja toisen listalla se pääsi jaetulle ykkössijalle.
Mikkeller Beer Geek Dessert
Imperial pastry stout 11 %
Oluen ostopäivästä ei ollut tietoa, mutta parasta ennen olisi ollut vasta toukokuussa 2025.
Aromeissa oli kaakaota ja vaniljaa, kuten luvattiinkin. Kaakao tuntui maussa vahvempana kuin tuoksussa. Maku oli hieman makea, mutta jälkimaku oli katkerahko. Oluelta odotti paljon, mutta odotukset eivät täyttyneet.
Panimoyhtiö Tuju The Drowning
Farmhouse ale 6,6 %
Etiketin mukaan olut oli pullotettu helmikuussa 2020 ja kypsytetty kymmenen kuukautta Chardonnay-tynnyreissä. Valmistuksessa käytettiin brettanomyces-villihiivaa ja maitohappobakteereja.
Maanläheisessä tuoksussa oli mausteita, appelsiinia, hapanta hedelmäisyyttä ja tallia. Hieman hapan maku toisti tuoksun aromeja, lisäksi siinä oli sitrusta. Kokonaisuus oli yllättävän raikas, toisaalta myös melko pelkistetty. Chardonnay-tynnyrikypsytystä ei aromeista juurikaan huomannut, mukana oli ehkä aavistus tammea.
Panimoyhtiö Tuju Lunatic
Wild ale 7 %
Etiketin mukaan olut oli pullotettu lokakuussa 2020. Kyseessä on kahden vaalean hapanoluen sekoitus. Toinen oli kypsynyt 12 kuukautta ranskalaisissa punaviinitynnyreissä ja toinen 10 kuukautta kentuckylaisissa bourbontynnyreissä. Valmistuksessa käytettiin brettanomyces-villihiivaa sekä maitohappobakteereja. Tämän lisäksi olut on maustunut kuuden kuukauden ajan paikallisen kvittenin, tyrnin ja hunajan kanssa.
Oluen melkoisen voimakkaassa ja tunteita herättävässä tuoksussa oli tyrniä, sitrusta, tallia ja kumiletkua. Vähän happamassa maussa oli tuoksun aromien lisäksi greippiä ja appelsiinia. Hieman yllättäen oluessa oli myös tanniinisuutta. Tyrni oli jälkimaussa vahvempi kuin tuoksussa tai maussa. Olut maistui The Drowningia täyteläisemmältä, kun marjalisäys ja hunaja toivat makuun mukavasti runsautta.
Lunatic oli oluista Jussin ja Marjutin suosikki.
Mallaskoski Ikaros
Imperial rye stout 12,5 %; 26,90 € Alkossa
Pullote on erää numero 1. Olut on kypsynyt 9 kuukauden ajan savuisissa Islayn saaren single malt -viskitynnyreissä.
Tuoksussa
oli paahdetta, turvetta, savua ja makeaa kirsikkaa. Maku toisti tuoksun aromeja, lisäksi siinä oli myös hennosti ruismarjapuuroa. Sekä tuoksun että maun savuisuus oli lempeää. Yleisesti ottaen Ikaroksesta pidettiin, mutta Jussin mielestä sitä olisi voinut kypsyttää pullossa pidempäänkin, sillä se olisi voinut pehmentää vielä hieman jyrkkää makua.
CoolHead Brew Maple Bourbon Barley Wine
Barleywine 11 %
Oluen valmistuksessa on nimen mukaisesti käytetty vaahterasiirappia ja se on kypsytetty Heaven Hills -bourbontynnyreissä. Avaamishetkellä oli kulunut melkein neljä vuotta ostopäivästä.
Tuoksussa oli vaahterasiirappia,
toffeeta, rusinaa ja pähkinää, samoin makeahkossa maussa.
Bourbontynnyristä oli tullut jonkin verran vaniljaisuutta
aromimaailmaan. Maussa oli sopivasti tasapainottavaa katkeruutta.
Munkebo Brewery Alstærk Bourbon
Scotch ale 8,4 % (Untappdin mukaan 9,4 %?)
Olut oli pullotettu toukokuussa
2015 (Brew # 86) ja parasta ennen -päivämäärä oli mennyt jo toukokuussa
2020. Olutta oli kypsytetty Knob Creek -bourbontynnyreissä.
Olarin Panimo Bock Me Amadeus 2021 (Aged In Rum Barrels)
Dobbelbock 11,9 %: 12,00 € Olarin Panimon kaupassa
Tämä versio Bock me Amadeuksesta on kypsytetty rommitynnyreissä kaakaonibsien kanssa. Jussi on arvioinut saman oluen DBA-version jo aikaisemmin.
Oluen tuoksussa oli hedelmäisyyttä, siirappia ja banaania. Maussa oli tuoksun aromien lisäksi vaniljaa, tummaa suklaata, viikunaa, colakarkkia ja epämääräistä "rommimaisuutta". Oli vähän siinä ja siinä, maistuiko alkoholi vai ei. Olut ei ollut ehtinyt ikääntyä vielä kovinkaan pitkään, joten sitä pitänee ostaa varastoon ja palata asiaan muutaman vuoden päästä.
United Gypsies Brewery Ryyskä Quadryepel
Ruisolut 11 %; 5,49 € Alkossa
Tämä olut oli osalle raatilaisista jo tuttu Not an Oktoberfest -tapahtumasta ja viime vuoden United Gypsies -joulukalenterista.
Oluen tuoksussa oli hedelmäisyyttä, karamellia ja siirappista makeutta. Pehmeä, kypsän rukiinen maku toisti tuoksun aromeja. Siinä oli myös vähän tummaa suklaata. Suutuntuma oli sahtimaisen öljyinen varsinkin sen jälkeen, kun olut hieman lämpeni. Vaikka viimeksi oluessa maistui myös banaania, se ei Bock me Amadeuksen runsaan banaanisen tuoksun jälkeen tuntunut oikeastaan ollenkaan.
Summa summarum
Raadin selkeää suosikkia tai inhokkia ei oluiden joukosta löytynyt. Iloksemme yksikään oluista ei ollut kärsinyt pitkästäkään säilytyksestä, eivät edes ne, joiden parasta ennen -päivämäärä oli jäänyt taakse jo jonkin aikaa sitten.