Huyghe sijaitsee Mellen kaupungissa Itä-Flanderissa. Panimo sai alkunsa vuonna 1906, kun Leon Huyghe osti kaupungissa toimineen panimon. Panimon nimi oli ensin Brouwerij-Mouterij den Appel ja Huyghe vaihtui nimeksi vasta vuonna 1938.
Panimon tunnetuimmat oluet kuuluvat Delirium-sarjaan, jonka etiketeissä on vaaleanpunainen elefantti. Sarjan ensimmäinen olut Delirium Tremens näki päivänvalon vuonna 1988. Kyseessä oli pieni asiakkaan tilaama erikoiserä, mutta panimolle tarkastusta tekemään tullut verotarkastaja maistoi olutta ja kehotti myymään sitä suuremmalle yleisölle.
Elefanttilogon kehitti puolestaan kesätyöntekijä, joka sai palkaksi kaksi koria olutta, mikä on varmaankin enemmän kuin mitä moni luovan työn tekijä saa palkakseen nykypäivänä.
Delirium Tremens
Belgian strong golden ale; 8,5 %; 4,98 € 0,33 l tai 9,99 € / 0,75 l
Delirium Tremens valittiin maailman parhaaksi olueksi kansainvälisessä olutkilpailussa Chicagossa vuonna 1998.
Olut oli kullanväristä ja kirkasta. Sen hedelmäisessä tuoksussa oli banaania, ruohoa ja vihreää omenaa sekä hieman appelsiinikuorta. Maku oli pehmeä, siinä oli tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta ja maltaisuutta. Alkoholi lämmitti vähän. Tiivistäen voisi todeta, että "maistui belgioluelle".
Ruoaksi oli valittu sydänsalaattia, katkarapua ja limeaiolia. Olut sopi ruoan kanssa hyvin. Marjutin mielestä se neutraloi hyvin katkaravun maun - äyriäiset kun eivät ole Marjutin suuria suosikkeja.
Delirium Tremens oli Marjutin kakkossuosikki illan oluista.
 |
| Keskimmäisessä lasissa Deliria, oikeanpuolimmaisessa Delirium Tremens |
Delirium Deliria 2022
Belgian strong golden ale; 8,5 %; 2021 versio 13,49 € / 0,75 l
Delirium Deliria sai alkunsa siitä, että naiset halusivat jotain naisten makuun sopivaa olutta - eli vahvan blonden! Oluesta pannaan uusi versio aina naistenpäivänä 8.3., jolloin sen tekijätiimiin kuuluu 15 naista.
Olut oli sameaa ja vaalean kultaista. Sen tuoksu oli kevyen hedelmäinen, valkoherukkainen ja sitruunainen, jopa hieman chardonnaymainen käytetyn humalan ansiosta. Maku toisti tuoksun aromeja. Kokonaisuus oli kirpeämmän ja kevyemmän oloinen kuin Delirium Tremens, vaikka oluet ovat yhtä vahvoja.
Ruokaparina oli belgianperunoita, joiden höysteenä oli karamellisoitua sipulia, pekonia, raastettua vuohengruyereä ja kevätsipulia. Juusto oli hieman liian voimakasta (varsinkin, kun vuohenjuustokaan ei varsinaisesti ole suosikkejamme), mutta muuten yhdistelmä oli hyvä.
Paranoia
hazy IPA; 5,6 %; 4,35 € / 0,33 l tölkki
Tastingilta odotti herkullisia belgioluita, mutta yllättäen meille tarjoiltiinkin IPA:a! Tarkkaavaisimmat lukijat saattavat arvata, kuinka mielipiteemme jakaantuivat. Paranoia Hazy IPA on Belgessä saatavilla myös hanasta.
Oluen tuoksussa oli ananasta, sitruunaa ja hieman persikkaa. Maku toisti tuoksun aromeja eikä olut ollut kovin hapokas. Kokonaisuus oli kevyt eikä perinteisellä IPA-asteikollamme mitattuna kovinkaan gyyh. Kokonaisuutena Paranoia oli hyvä, muttei mitenkään mieleenpainuva IPA.
Ruokana Paranoia Hazy IPA:n kanssa oli vohveli, oluessa haudutettua possunkylkeä, pinaattia ja marinoitua punasipulia. Se sopi rasvaisen ruoan kanssa hyvin.
Delirium Red
hedelmäolut; 8,0 %; 4,97 €
Yllätys-IPA:n jälkeen tilannetta paikkasi Delirium Red, kirsikalla ja seljanmarjalla maustettu happamahko ale.
Oluen tuoksussa oli aluksi omenaremmikarkkia, sitten kirsikkaa, hapankirsikkaa ja seljanmarjaa. Maku oli hedelmäinen eikä liian hapan edes IPA:n ystävälle - vastaavasti taas flanders redien ystävä olisi voinut toivoa enemmänkin potkua, mutta hyvää olut oli nytkin. Selja toi sen makuun kukkaisuutta, mutta kirsikka maistui kaikkein voimakkaimmin.
Oluen kanssa oli ruokana saksanhirveä, palsternakkapyrettä ja kirsikkakompottia olutkastikkeessa. Koko annosta ajatellen olut oli hieman liian makea, vaikkakin se toimi hyvin suolaisen lihan kanssa.
Olutta jäi vielä, joten kokeilimme sitä myös jälkiruokien kanssa. Se maistuikin loistavasti suklaakakun ja myöskin juuston seurana.
Delirium Red oli (ei laisinkaan yllättäen) Marjutin suosikki illan oluista.
Delirium Nocturnum
Belgian strong dark ale; 8,5 %; 4,98 €
Oluen kanssa oli (mudcake-henkistä, mutta kuivempaa) suklaakakkua ja paahdettua saksanpähkinää. Delirium Nocturnum maistui kakun kanssa odotetun hyvin, samoin seuraavan oluen kanssa tarjoillun juuston kanssa.
Nocturnum oli Jussin kakkossuosikki illan oluista.
Belgian strong dark ale; 10,5 %; 34,94 € 0,75 l pullo
Buffalo Trace -tislaamon bourbontynnyreissä yhdeksän kuukautta kypsynyt olut on sekoitus Delirium Christmasia (40 %) ja Delirium Nocturnumia (60 %).
Oluen tuoksussa oli runsaasti bourbonvaniljaa sekä hieman viikunaa ja pähkinää. Maku oli bourbonmaisuuden lisäksi maltainen ja karamellisen makea sekä hieman paahteinen. Alkoholin määrän huomasi selvästi, mutta se ei maistunut läpi.
Oluen kanssa tarjoiltiin Juustoportin vuohenmaitogruyereä ja viikunahilloa. Ne sopivat oluen kanssa melko hyvin.
Delirium Black Barrel Aged oli Jussin suosikki illan oluista.
Summa summarum
Kokonaisuutena tasting oli enemmän kuin vastinetta rahoille. Oluet olivat hyviä ja ruoka oli erinomaista.