Ravintola Basen marraskuun viiniklubin isännöi uusi tuttavuus, Tuomas Helander Uniq Drinksiltä, ja illan aiheena olivat portugalilaiset viinit. Ikävä kyllä niistä kaikki portviiniä lukuunottamatta ovat vain ravintolamyynnissä.
Maistelulautasella oli kasvisversio caldo verde -keitosta, tarkoituksella hyvin suolaista sardellimoussea, savukylkeä, homejuustoa ja tummaa suklaata.
Fitapreta Branco 2018
40 % Antão Vaz, 40 % Roupeiro, 20 % Arinto
Portugalilaisilta valkoviineiltä voi odottaa yllätyksiä, sen verran omanlaisiaan ne saattavat joskus olla. Tämä viini ei kuitenkaan ollut siitä erikoisimmasta päästä.
Tummankeltaisen viinin tuoksu oli täyteläinen ja yrttinen, kypsän omenan ja sitruksen lisäksi siinä tuntui mineraalisuutta. Viinin maku oli pehmeä ja hedelmäinen, kypsä omena kääntyi marmeladin suuntaan ja sitä täydensivät ananas, sitruuna, raikas yrttisyys ja raparperimainen hapokkuus. Suutuntuma oli hieman öljyinen, ja jälkimaussa maistui vihreän omenan hapokkuutta.
Ruokaviinihän tämä oli, maistelulautaselta sen kanssa sopivat keitto, sardellimousse ja hieman yllättäen tumma suklaa. Lisäksi sitä voisi kokeilla kalaruokien ja vaalean lihan kanssa.
Fitapreta A Touriga Vai Nua
100 % Touriga Nacional
Tämä viini taas oli siitä erikoinen, että se on 100 % touriga nacional eli lajikeviini, kun yleensä portugalilaiset punaviinit ovat niin monen lajikkeen sekoituksia, että talouden humanistin matikkapää menee sekaisin niitä laskiessa. Lisäksi viini oli jossain määrin beaujolaisnouveauhenkinen, sillä se on kypsynyt terästankeissa vain kolme kuukautta ennen pullotusta. Maahantuojaa lainaten voisikin sanoa, että "siinä voi maistaa touriga nacionalin ominaisuudet kaikkein puhtaimmillaan".
"Vai Nua" tarkoittaa suomeksi "uudet vaatteet", joten nuori touriga nacional päässee myös proverbiaalisen keisarin asemaan.
Viinin väri oli tumma, voimakkaan punainen ja taittoi reunoiltaan violettiin. Viinin tuoksu oli tumman marjainen ja kukkainen, lisäksi siinä tuntui myös hieman banaania, yrttejä ja kumia. Viinin maku oli kevyt, hapokas ja marjainen, mustikan, kirsikan ja vadelman lisäksi siinä oli hieman mausteita. Tanniineja viinissä ei ollut oikeastaan yhtään.
Hauska nuori viini oli mukava kuriositeetti, ja se oli seurueestamme yhden suosikki. Viini maistui keiton ja savukyljen kanssa ja sen kanssa voisi kokeilla ribsejä, jos vaikkapa Kallion kirjeenvaihtaja suostuisi grillaamaan niitä meille ensi kesänä.
Maçanita Tinto 2018
55 % Touriga Nacional, 20 % Sousão ja 25 %
vanhojen viinitarhojen rypäleitä
Maçanitan sisaruksilla on kummallakin omat kiinnostuksen kohteensa: Joanalla Algarven alueella ja Antóniolla Azoreilla, mutta yhdessä he valmistavat viiniä Dourossa. Tämä viini on suurimmaksi osaksi Touriga Nacionalia, lisäksi siinä on viidennes Sousãota ja neljännes erilaisia vanhojen viinitarhojen rypäleitä, joita ei eritellä sen ihmeemmin. Puolet viinistä on kypsynyt tammitynnyreissä vuoden ajan.
Viinin väri oli tumma, violettiin vivahtava punainen. Sen tuoksussa oli punaisia marjoja, hapankirsikkaa, nahkaa ja kukkaisuutta. Viinin maku oli kevyt ja hapokas, punaisten marjojen (kirsikka ja kypsä herukka) lisäksi siinä oli kahvia. Tanniinit tuntuivat pikkuhiljaa.
Parhaiten viinin kanssa maistuivat savukylki ja homejuusto.
Maçanita Tinto oli Jussin suosikki.
 |
| Korkkiin oli kertynyt suolalta näyttävää viinikiveä |
Azores Branco Vulcanico 2018
85 % Arinto dos Açores, 15 % Verdelho
Azorien saariryhmä on Portugalille kuuluva itsehallinnollinen alue, joka sijaitsee Atlantilla noin 1 500 km päässä Lissabonista. Siihen kuuluu yhdeksän tuliperäistä saarta. Saarilla on lauhkea meri-ilmasto ja aktiivista vulkaanista toimintaa.
The Azores Wine Company on vuonna 2014 perustettu viinitalo, joka tuottaa viinejä paikallisista lajikkeista (Arinto dos Açores, Terrantez do Pico, Verdelho ja Saborinho) Picon saarella. Picon saarella on myös Portugalin korkein vuori, 2 351 m, joka on nimeltään myös Pico.
Arinto dos Açores -rypälelajike tunnettiin vuoteen 2012 saakka nimellä Terrantez da Terceira. Se ei nykyisestä nimestään huolimatta ole (ainakaan kovin läheistä) sukua mantereella viljeltävälle Arinto-lajikkeelle, vaan se on todennäköisesti Verdelhon ja jonkin toisen lajikkeen risteymä. Se on hyvin säätä kestävä ja tuottoisa lajike
Verdelho on Azoreiden oletettavasti vanhin ja tyypillisin rypälelajike, sen kasvatuksesta on mainintoja jo 1500-luvulta. Lajike on aikanaan viety Madeiralle eli Madeiralla viljelty Verdelho on Azoreiden Verdelholle sukua, mutta sen sijaan sukua eivät ole italialainen Verdecchio, espanjalainen Verdejo tai portugalilainen Gouveio, joka tunnetaan mantereella nimellä Verdelho. Samoin Australiaan 1820-luvulla viety Verdelho on azorilaista alkuperää.
Viiniin käytetyt rypäleet on poimittu käsin ja viini on käynyt terästankeissa. Viinin väri oli kirkas, vaalea sitruunankeltainen. Sen aromaattisessa tuoksussa oli runsaasti trooppisia hedelmiä, mangoa ja ananasta ja jopa hieman hedelmäistä makeutta. Viinin maku oli kuitenkin kuiva ja mineraalinen, jopa suolainen. Viini oli kevyt ja hapokas, varsin raikas ja miellyttävä tuttavuus.
Keiton ja savukyljen kanssa viini maistui hyvin ja itsestäänselvästi sitä voisi nauttia merikalojen ja äyriäisten kanssa.
Azores Branco Vulcanico oli Marjutin suosikki ja sai seurueeltamme myös kaksi muuta ääntä. Se oli myös koko viiniklubin suosikkiviini.
Taylor's 10 yo Tawny Port
sekoitus paikallisia
rypälelajikkeita; 29,00 €
Ei Portugali-teemaa ilman portviiniä! Tällä kertaa tarjolla oli kymmenvuotias tawny eli 630 litran kokoisissa tammitynnyreissä kypsynyt ja kypsymisen aikana oranssinruskeaksi ja pähkinäiseksi hapettunut portviini. (LBV-leirissämme paheksuttiin hieman LBV:n puuttumista, mutta vain hieman.)
Portviinin väri oli tumman oranssi ja sen aromeissa oli odotetusti kuivattuja hedelmiä ja pähkinää, suklaata, rusinaa ja viikunaa sekä punaisia marjoja. Portviini oli makean mausteinen ja sen alkoholi lämmitti mukavasti. Olihan se hyvää, mutta koska portviinit eivät olisi hyviä? Tämä on muuten myös Iso-Britannian myydyin kymmenvuotias tawny.
Taylor's 10 yo Tawny Port toimi tumman suklaan kanssa, ja sen seuraksi voisi ajatella myös homejuustoja, marjaisia jälkiruokia tai ihan yksinkertaisesti pähkinöitä ja (paahdettuja) manteleita.
Tämä viiniklubi oli virstanpylväs: Basen viiniklubi perustettiin 15 vuotta sitten! Sen kunniaksi etsimme aivan ensimmäisen viiniklubin muistiinpanot. Ehkä tässä on jo jotain oppinut... Tarkoituksena oli juhlia merkkipäivää nyt joulukuussa, mutta koronan takia se siirtyi jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Meidän pöytämme vieressä hömisi muuten hiljaa mystinen pönttö eli Baseen jo jonkin aikaa sitten asennettu Genano-ilmanpuhdistuslaitteisto, jonka pitäisi tappaa ilmasta myös koronavirukset. Pidämme peukkuja, että kaikki mahdolliset koronan vastaiset toimenpiteet auttavat ja viiniklubi pääsee palaamaan normaaliin rutiiniin mahdollisimman pian.