Näyte / Fiskarsin Panimo
Fiskarsin Panimo sai alkunsa vuonna 2014, kun alkujaan vantaalainen Rekolan Panimo muutti Fiskarsin ruukkiin ja vaihtoi samalla nimekseen Fiskarsin Panimo. Vuonna 2020 Brukett (silloin vielä Uniq Drinks Finland) osti sen ja Suomenlinnan Panimon. Samalla aloitettiin Veitsitehdas-projekti, jossa entisen veitsivalmistamon tiloihin rakennetaan elämyskeskus.
Samoissa tiloissa toimivat myös Noita Winery sekä Ägräs Distillery, joten elämyskeskuksessa tulee olemaan panimo, tislaamo, viinimö, baari ja putiikki. Koronapandemia on viivästyttänyt rakennustöitä, mutta Veitsitehdas avautuu viimein yleisölle alkukesästä 2022.
Fiskarsin Panimon oluet ovat nykyään tölkeissä pullojen sijaan, ja samalla niiden ulkoasu sekä osa nimistä on uudistunut. Elämyskeskuksen avautumista odotellessa tutustuimme oluisiin kotioloissa. Marjut maistoi Virvatulen, Jussi muut oluet.
Pilvipouta
Suomi; Yarrow Grisette; 3,5 %
Vaalea, aromikas, kevyen yrttinen olut. Siankärsämönkukalla kevyesti maustettu ja saksalaisella Pure-humalalla humaloitu grisette eli kevyt saison. Grisette on oluttyyli, joka on saanut ilmeisesti alkunsa, kun Ranskassa tehtiin saisonia ja rajan toisella puolen Belgiassa kullankaivajat pitivät siitä, mutta joivat sitä kovassa työssään paljon ja toivoivat kevyempää versiota saisonista. Tätä miedompaa he kutsuivat grisette nimellä.
Pilvipouta oli aikaisemmin nimeltään Simon Says.
Olut on sameahkoa ja kullankeltaista. Sen tuoksussa on yrttejä, ruohoa ja belgialaishenkistä hedelmää sekä hieman palvikinkkumaista savuisuutta, mieleen tulee toisaalta myös kevyesti savustettu vehnäolut. Kevyen sitruksinen maku toistaa tuoksun aromeja, ja olut on kevyt, mutta ei vetinen. Maussa on myös aavistus vehnää sekä valkopippuria. Siankärsämönkukka (eli yarrow) on tienvarsilta tuttu kasvi, mutta yrttinä täysin tuntematon, joten en osaa sanoa, onko sitä tuoksussa tai maussa.
Pilvipouta on mukavan raikas ja kesäinen olut, joka maistuu sellaisenaan tai kevyen grilliruoan kanssa tai vaikkapa kalaruokien kanssa.
Metsän henki
Suomi; kuusenkerkkä-ale; 4,5 %
Punaruskea, pehmeän maltainen olut, jossa mukana kuusenkerkän tuomaa vienoa pihkamaista makeutta. Kuudetta vuotta panimomme menestynein tuote. Suomessa on perinteisesti käytetty katajaa oluissa ja sahdissa, vanhaan olutperinteeseen nojaten me olemme valinneet puhtaasta Suomen luonnosta miedomman makuisen kuusenkerkän maustamaan oluttamme.
Olut on väriltään tiilenpunaista. Sen tuoksussa on karamellisuutta, pihkaa, kuusenkerkkää ja havua. Kevyehkö maku on hennosti katkera ja toistaa tuoksun aromeja. Siinä on myös hieman ruisleipää ja pähkinää sekä miellyttävä häivähdys makeutta ja yrttistä havuisuutta, joka jää vielä tuntumaan jälkimaussa. Kokonaisuus muistuttaa brown alea.
Metsän henki menisi
varmaan hyvin makkaran kanssa ja myöhemmin syksyllä sieni- ja riistaruokien kanssa. Tykkäsin.
Luomu Musta Valssi
Suomi; tumma lager; 5,5 %
Tumma paahteinen kuiva lager, jossa hiukan Saazer humalan tuomaa puraisua. Mietimme aikanaan Mathildedalin Kyläpanimon perustaja Tuomon kanssa, mitä olutta me emme yleensä tilaa baarissa, kummankin vastaus oli "tumma lager". Pohdintojen jälkeen syyksi löytyi niiden yleinen makeus. Niinpä reseptin kehittelyyn, jotta saataisi meille maistuva tumma lager.
Olut on syvän tummanruskeaa, lähes mustaa eli se todellakin on tumma lager. Sen tuoksussa on paahteisuutta ja aavistus viikunaa. Tämänkin oluen maku on kevyehkön puoleinen, mutta kuitenkin ryhdikäs, siinä on tummaa mallasta ja lempeää paahteisuutta. Vaikka oluen aromeissa on viikunaa, olut ei kuitenkaan ole makea eli se pitää sen mitä lupaakin. Pitkässä jälkimaussa maistuvat tumma suklaa ja nokikahvi.
Musta Valssi sopisi
ribsien tai muun grilliruoan kanssa eikä se ole liian paahteinen kesäisiä grillausiltoja ajatellen. Tykkäsin tästäkin.
Virvatuli
Suomi; Wild Berry Sour; 5,2 %
Raikas, samea, ja kirpsakka ruusunmarjalla, tyrnillä, vadelmalla ja karpalolla kevyesti maustettu vaalea keskitäyteläinen hapanolut. Tässä ei ole oiottu kattilahapattamalla vaan mäskin sekaan sekoitettu paikallista luomuviljaa Mörbygårdista, ja hapatettu koko mäski näin. Näin hapattaen saadaan monitahoisempi hapan maku. Marjat tulevat enemmän vivahteena, tämä ei siis ole juicy vaan ihan rehti hapanolut
Virvatuli oli aikaisemmin nimeltään Will O' Wisp.
Oluen väri on kaunis pinkkiin vivahtava oranssi. Sen raikkaassa, kohtalaisen happamassa tuoksussa on punaisia marjoja, ruusunmarjaa ja vadelmaa sekä pientä yrttistä mausteisuutta. Maku on miellyttävän marjainen ja hapan eikä kovinkaan ärhäkkä, vaan ennemminkin täyteläinen. Tyrnin kirpeä happamuus (joka muistuttaa myös pihlajanmarjaa) hallitsee ja luo oluelle hyvän rungon, ja karpalo ja muut marjat tukevat ja pyöristävät makua. Jälkimaussa maistuu marjojen lisäksi omenaa.
Virvatuli ei ole mehumaista hömppää, mutta se ei myöskään ole turhan vaikea hapanolut. Se on asiallinen olut, joka ansaitsee maistelun hyvällä ajalla ja ajatuksen kanssa.