Ravintola Purpur järjesti 1.11.2022 georgialaiset pidot ja viini-illan (ruoka 55 €, viinipaketti 38 €, kuohuviini 11 €/lasi). Siispä päätimme juhlistaa 19. hääpäiväämme Purpurissa.
Georgia on maailman vanhin viinimaa: siellä on valmistettu viiniä noin 8 000 vuoden ajan. Maassa kasvaa noin 400 paikallista rypälelajiketta, mutta kaupallista käyttöä varten viljellään vain 38 lajiketta. Tunnetuimpia niistä lienevät valkoinen Rkatsiteli ja punainen Saperavi.
Qvevri eli kvevri (ქვევრი) on perinteinen georgialainen viininvalmistus- ja säilytysastia. Kvevrien koko vaihtelee 20 - 10 000 litraan, mutta sen tyypillinen koko on noin 800 litraa. Munanmuotoiseen, maahan haudattavaan saviastiaan lisätään rypäleet kuorineen, siemenineen ja rankoineen. Menetelmän ansiosta valkoisistakin rypäleistä saadaan melko voimakkaita ja jopa tanniinisia oransseja viinejä. Kvevri-menetelmä on myös päässyt Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.
Purpurin georgialaista iltaa isännöivät Tbilvinon Mikheil Kobaladze ja Sofiko Guledani. Tbilvino on vuonna 1962 perustettu viinitalo, jolla on viinimöt sekä Tbilisissä että Kvarelissa Kakhetin alueella; ensimmäisessä valmistuvat tammitynnyrikypsytetyt Special Reserve -viinit ja jälkimmäisessä kvevri-viinit. Viinitarhoja talolla on 405 hehtaaria ja yhteensä talo valmistaa 29 erilaista viiniä ja kolmea erilaista chachaa eli grappamaista (rypäle)viinaa. Tuotanto on noin 7,5 miljoonaa litraa vuodessa.
Alkumalja
Bagrationi Classic Brut (Chinebuli;
14,99 €)
Chinebuli (Chinuri tai Kaspuri) on hapokas valkoinen lajike, jota käytetään useimmiten sekoiteviineissä esimerkiksi Aligotén kanssa. Siitä valmistetaan sekä still- että kuohuviinejä, jotka ovat ovat kukkaisia, hedelmäisiä ja raikkaita, kvevri-menetelmä taas tuo niihin mausteisia sävyjä.
Alkumaljana tarjoillun kuohuviinin valmistaja ei ollut Tbilvino, vaan Georgian johtava kuohuviinitalo Bagrationi. Talo on valmistanut kuohuviinejä perinteisellä menetelmällä jo 1800-luvun loppupuolelta alkaen.
Charmat-menetelmällä valmistetun kuohuviinin hedelmäisyys ja kukkaisuus saivat sen tuntumaan makealta, vaikka viini olikin kuiva. Viinin hapokkuus oli lempeää ja kaiken kaikkiaan se oli helppoa ja hauskaa juotavaa. Sen aavistuksen suolainen mineraalisuus toi jollain tavalla mieleen Borjomin.
Hatsapurileipää, georgialaista salaattia suluguni-juustolla,
nigviziani-munakoisorullat, phkali-vihannespullat (punajuuri ja pinaatti),
kupati-makkaraa
Rkatsiteli 2020 (13,99 €), Saperavi 2020 (14,98 €) ja Mukuzani 2020 (16,99 €)
Vuonna 2016 perustetun Purpurin keulakuva on Ville Haapasalo, joka levitti Haapasalon hatsapurit korona-aikana lähes jokaiseen Suomen kolkkaan. Purpurissa georgialaista juustoleipää on toki saanut ennen koronaakin ja nytkin se kuului itsestäänselvästi alkupalojen joukkoon.
Granaattiomenan siemenillä höystetty kurkku-tomaatti-juustosalaatti oli sen vastapainoksi mukavan raikasta, saksanpähkinätahnalla täytetyt munakoisorullat herkullisia, vihannespullat mukavia naposteltavia ja makkara maukasta.
Alkuruokien kanssa tarjoiltiin kolme modernilla tavalla valmistettua viiniä.
Setin ainoa valkoviini Rkatsiteli oli ehdottomasti ruokapöydän moniottelija, sillä se maistui hyvin kaikkien alkuruokien kanssa. Viinin aromeissa oli sitruunaa, keltaista omenaa ja persikkaa ja jälkimaussa mineraalisuutta. Se oli kevyt ja kohtalaisen hapokas, toisaalta myös pehmeän hedelmäinen.
Punaviineistä Saperavin tuoksussa oli intensiivistä musta- ja punaherukkaa sekä kirsikkaa. Viini oli täyteläinen, hapokas ja mausteinen, tammikypsytys tuntui hieman, vaikka yleisvaikutelma olikin pehmeä ja hedelmäinen. Erityisen hyvin viini sopi salaatin, munakoisorullien ja punajuuripullan kanssa.
Mukuzani puolestaan oli tumman marjainen, mustaherukan, mustikan, boysenmarjan ja hapankirsikan lisäksi sen tuoksussa oli hieman mustetta. Viini oli keskitäyteläinen, hapokas ja mausteinen. Se sopi parhaiten makkaran seuraksi.
Saslik-vartaat Purpurin tapaan (kanaa ja possua), karitsankaretta,
lobio-papumuhennosta ja azdshabsandal-vihanneshöystöä
Qvevris Rkatsiteli 2020 (19,99 €) ja Qvevris Saperavi 2019 (19,99 €)
Alkuruokien jälkeen tuntui jo siltä, että ruokaa oli ollut vähintäänkin riittävästi, joten katselimme pääruokien määrää epäuskoisina - jaksaisiko sitä kaikkea?
Saslik-vartaissa oli maukas paistopinta, karitsa oli mehevää sekä mureaa ja höysteet olivat varsin herkullisia. Myös adzika-kastikkeet (tomaatti ja korianteri-jalapeno) olivat loistavia!
Pääruoan kanssa tarjolla oli kaksi kvevri-viiniä, yksi valkoinen ja yksi punainen.
Valkoviinin kanssa oli hieman viestintäkatkoksia. Kun viinit oli kaadettu, tutkailimme laseissamme olevien viinien värieroa ja pohdimme, johtuisiko esimerkiksi eri pulloista se, että toinen oli tummempi kuin toinen. Ei johtunut, vaan siitä, että Marjutille oli vahingossa kaadettu väärää valkoviiniä. Eipä siinä mitään, sellaista voi sattua.
Kun Marjut sai oikean viinin, meille sanottiin, että voimme pitää myös väärän viinin. Hetken päästä tarjoilija kuitenkin haki lasin pois mitään selittämättä ja toi Jussille tyhjän lasin... Se jäi vaivaamaan, joten kysyimme siitä myöhemmin ja selvisi, että väärää valkoviiniä ei saanut myydä illan aikana. Sen olisi toki voinut kertoa meille saman tien eikä vain salakähmäisesti napata lasia pois! Olimme hämmentyneitä kommunikaation puutteesta.
Qvevris Rkatsitelin tuoksussa ja maussa oli appelsiinia, marmeladia, hunajaa, kypsiä vaaleita hedelmiä, hapettunutta omenaa, pähkinää ja jonkin verran tanniinejakin. Se oli edellisen valkoviinin tapaan ruokapöydän moniottelija ja sopi kaikkien, myös varsin lihaisten ruokien kanssa.
Qvevris Saperavi oli hedelmäinen, mutta kuiva ja tanniininen.
Tumman marjaisessa viinissä oli herukkahillon lisäksi luumua, lakritsaa ja
hieman mausteita. Liharuokien kanssa sekin oli varsin passeli. Molemmat viinit olivat puhdaspiirteisiä.
Baklavaa ja kotitekoista korianterijäätelöä
Chacha (100 %
Rkatsiteli)
Jälkiruoan kanssa tarjoiltu chacha oli iloinen yllätys, vaikkakin myös sen kanssa viestintä oli hieman epäselvää. Aluksi mainittiin, että maistettavana on kaksi eri chachaa (ja joihinkin pöytiin ilmeisesti tarjoiltiinkin kaksi eri chachaa), mutta me saimme vain yhden. (Emme viitsineet kysellä sen kummemmin, missä mennään, koska kyseessä oli kuitenkin bonusjuoma.) Chacha oli joka tapauksessa hyvää ja toi ilahduttavasti mieleen grappan.
Myös baklava ja korianterijäätelö olivat herkullisia, varsinkin jäätelö (joka ei ollut kovinkaan korianterista), sillä runsaan syömisen ja juomisen jälkeen kaipasi jotakin raikasta.
Summa summarum
Ilta oli mukava ja harmittavia viestintäkatkoksia lukuunottamatta onnistunut, ruokaa ja juomaa oli vähintäänkin riittävästi.