Little Italy Festival järjestettiin 21.-23.7.2023 Suvilahdessa. Italialaista kulttuuria, ruokaa, juomaa, musiikkia ja taidetta koko perheelle esittelevä festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2019 Teurastamolla, mutta se siirtyi sieltä Suvilahteen isommalle alueelle.
Kaikkiaan tapahtuman aikana kävijöitä oli noin 10 000, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Lippujen hinnat laskivatkin viikonlopun aikana: esimerkiksi kolmen päivän lippu maksoi ennakkoon kolmekymppiä, mutta lauantaina sai jo kaksi kahden päivän lippua kahdellakympillä. (Lue esim. HS:n artikkelista lisää.)
Kävimme tapahtumassa perjantaina ja lauantaina.
Meitä lippujen hinnat eivät onneksi haitanneet, sillä käytimme varmaankin koko loppuiän arpajaisonnemme yhdellä kertaa! Voitimme Viinisuosituksen IG-kilpailusta hotelliyön The Folks Hotel Konepajalla ja päiväliput sekä tapahtuman omasta IG-kilpailusta kolmen päivän liput ja pizzat alkuperäisen voittajan estyttyä saapumasta paikalle. Huomautettakoon, että Eurojackpotin voittorivi on vielä haussa, sillä sen päävoitto ei osunut tähän samaan putkeen.
The Folks Hotel Konepaja on hurmaava! Se sijaitsee Vallilassa Konepajan alueella (Aleksis Kiven katu 23) kolmessa VR:n vanhassa konepajarakennuksessa, joista yksi on itse asiassa alueen vanhin rakennus; konttori on vuodelta 1901, ruokala ja oppilaskoulu vuodelta 1921 ja toimistotalo vuodelta 1981. Hotellissa on mm. 146 erilaista huonetta, ravintola Albina ja kattoterassi Alexis.
Meillä oli käytössä loft-huone, johon kuului pieni keittonurkkaus. Huone oli viihtyisä, ja erityiset kehut pitää antaa Tempur-vuoteille ja maailman ihanimmalle Tempur-tyynylle (kotonakin on samanlainen). Myös hotellin palvelu oli erinomaista! Voittoon ei kuulunut aamiaista, joten sitä emme käyneet testaamassa.
Little Italyssa oli mukana pieniä italialaisia viinintuottajia, joiden viinejä testasimme mielellämme - mukavaa, että tapahtumassa on uusia tuttavuuksia. Muistiinpanot ovat huonot, sillä nautimme ennemmin tunnelmasta kuin kirjoitimme mitään muistiin.
Aloitimme kuohuvalla eli Alberto Nanin Organic Prosecco Extra Drylla, joka on meille tuttu muutaman vuoden takaa.
Maistoimme kaksi kuohuvaa: Prosecco DOC Treviso Extra Dry (85 % Glera, 15 % muita sallittuja lajikkeita) oli tasapainoinen, omenainen ja hieman kukkainen, Prosecco Rosé DOC Millesimato Extra Dry (Glera ja Pinot Nero) oli puolestaan hedelmäinen ja hieman punamarjainenkin.
Maistoimme viineistä kaksi: Chianti Classico 2020 (100 % Sangiovese) ja Gran Selezione Chianti Classico 36 Filari 2019 (100 % Sangiovese). Chianti Classico on käynyt ja kypsynyt betoniastioissa ja sen jälkeen vähintään kuusi kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan. Gran Selezione Chianti Classico 36 Filari taas on käynyt betoniastioissa, minkä jälkeen se on kypsynyt unkarilaisissa tammitynnyreissä 18 kuukautta, kuusi kuukautta betoniastioissa ja kuusi kuukautta pulloissa. Siihen käytetyt rypäleet ovat kasvaneet 0,6 hehtaarin kokoisella viinitarhalla, jolla on 36 riviä köynnöksiä.
Molemmat viinit olivat oikein miellyttäviä. Tanniinit ja hapot olivat tasapainossa ja molemmissa oli samankaltaista kirsikkaisuutta - ilman tammea tehdyssä viinissä oli aavistuksen raikkaampi ja hapokkaampi yleisvaikutelma, kun taas toisessa viinissä tammikypsytys pyöristi makua tyylikkäästi.
Maistoimme kahta viiniä, jotka oli tehty meille hieman vieraista lajikkeista: punaista Schioppettino di Prepotto Doc Friuli Colli Orientalia ja valkoista/oranssia Ribolla Gialla Doc Friuli Colli Orientalia. Punaviini oli kypsynyt erilaisissa tammitynnyreissä noin 12 kuukautta. Se oli mukavan mausteinen, punamarjainen ja napakka, mutta kaipasi ruokaa seurakseen (onneksi tarjolla oli salamia). Valkoviini - tai oranssiviini - puolestaan oli kypsynyt amforoissa seitsemän kuukauden ajan, joten se olikin varsin mielenkiintoinen ja hurmaava tuttavuus, kukkainen ja mineraalinen.
Vinoblen tiskiltä maistoimme roseeta ja punaviiniä. Buccia Nera Rosato (Ciliegiolo) oli varsin huisa rosee. Luomurosee on käynyt spontaanisti ja sen maussa oli mielenkiintoisia villejä sävyjä sekä punaisia marjoja. Le Pontare Valpolicella Ripasso Classico Superiore taas oli klassisempi tapaus, hyvin miellyttävä ripasso, jota saimme samalla suositeltua muillekin kojuilla samaan aikaan poikenneille.
Muutenkin Vinoblen valikoima oli kiinnostava, harmiksemme emme ehtineet perehtyä siihen sen tarkemmin.
Viinisuosituksen kojulla kävimme tietenkin kiittämässä voitosta ja maistelimme samalla Piccini Cosí Chiantia, vanhaa tuttuamme etanaviiniä eli aina yhtä hyvää Rossofuoco Barbera d'Astia ja uutta B Lemon Spritz Limoncino & Sparklingia. Mieto pirskahteleva juoma oli raikas ja sitruksinen ja oikein passeli, kun pienet sadekuurot väistyivät ja aurinko paistoi alueelle. (Saatavilla K-kaupoista, jos alkoi kiinnostaa.)
Oluttakin oli! Tapahtumaan oli saapunut Birrabus 30 eli bissebussi. Kyseessä on vuosimallin 1992 Fiat Cacciamali, jossa on tarjolla 30 erilaista italialaista hanaolutta ja jonka tankkeihin mahtuu kaikkiaan 1 800 litraa juotavaa.
Jussi maistoi tarjonnasta kolmea Birrificio Lambraten olutta. Atomic IPA (6,2 %) oli trooppisen hedelmäinen, sitruunainen ja raikas.
Robb De Matt Rye IPA (5,5 %) oli myös sitruunainen ja trooppisen hedelmäinen, siinä oli myös appelsiininkuorta, greippiä ja yrittisyyttä. Oluen nimi tulee lausahduksesta roba da matti, joka tarkoittaa milanon murteella hullua menoa. Oluesta ei kovin hullua menoa löytynyt, mutta se oli hyvä ruis-IPA.
Domm Hefeweizen (5 %) on tehty Milanon tuomiokirkon kunniaksi. Se oli pirteä vehnäolut, jossa oli tyylille ominaisesti banaania ja hedelmäisyyttä. Oluista Robb De Matt oli Jussin suosikki. Useampaakin olutta olisi varmasti tullut maistettua, jos niitä olisi saanut kolmen desin tuoppia (9 €) pienempiä annoksia.
Marjut taas testasi Brewfistin Beautiful and Strange -gosen, joka oli lempeän hapan ja oikein mainio ruokajuoma.
Tarjolla oli tietenkin niin paljon italialaista ruokaa, että kaikkea ei kyennyt kahden päivän aikana syömään. Jussi söi ensimmäisenä päivänä street food -alueella Mille Liren ragupastaa ja Marjut pasta carbonaraa. Molemmat olivat herkullisia, mutta tuntuivat hieman kalliinpuoleisilta (16 €).
Jälkiruoaksi maistui tietenkin gelato (suklaa-vadelma ja pistaasi-suolakaramelli). Sitä oli myynnissä useammassa kojussa, joiden luokse osasi suunnistaa heinäkuun Suomeen eksyneen jättimäisen lumiukon avustuksella.
Toisena päivänä söimme pizzaa Pizza Villagen puolella. Aidossa puu-uunissa valmistettu Margherita-pizza oli erinomaista. Pohja oli reunoilta kuohkea ja vain 10 €:n hintaisen pizzan hinta-laatusuhdetta jaksoimme kehua pitkään.
Musiikkitarjontaa oli runsaasti. Päälavalla soi tuttujen italialaisten käännösiskelmien ja oopperan lisäksi myös muuta italialaista musiikkia ja hieman yllättäen tapahtumassa esiintyi myös kouvolalainen lupaus Sam Shaky. Street food -alueella lauloi trubaduuri ja alueella kierteli italialainen haitarinsoittaja.
Musiikki oli osittain hyvinkin tuttua, sillä moni esitetyistä kappaleista on levytetty suomeksi ja niitä soitetaan edelleen - esimerkiksi L'italiano (Olen suomalainen), Maledetta primavera (Aikuinen nainen), Guarda che luna (Hopeinen kuu) ja Dicitencello vuie (Kertokaa se hänelle).
Myös alueelle jääneet Peloton Cycling Eatery ja Stadin Panimon baari olivat festarivieraiden käytössä. Peloton tarjosi Italia-teemaan sopivia annoksia, joista testasimme arancinit ja salviapastan Pelotonin oman lagerin ja limoncello spritzin kanssa - loistavia olivat, kuten saattoi odottaakin.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli mukava ja sääkin suosi muutamia satunnaisia sadekuuroja lukuunottamatta. Ohjelmaa oli pastapajoista ja jalkapallosta alkaen kaiken ikäisille, tosin sitä emme osaa sanoa, olisiko tekemistä ja seurattavaa ohjelmaa riittänyt ihan kaikiksi kolmeksi päiväksi - nyt jouduimme ikäväksemme jättämään iltabileet väliin, vaikka italodisco olisi varmasti ollut takuuviihdyttävää.
Lisäksi pieni kauppakojujen alue mm. parmesaanijuustoineen, salameineen, kinkkuineen, pastoineen, oliiveineen ja torroneineen kävi... hm... ihanan kalliiksi, kun houkutuksia ei tietenkään voinut vastustaa.
Jos nyt jostain voisi marmattaa, niin festarikävijöille tuttu reitti suoraan Redin nurkalta ei ollut käytössä, vaan tapahtuman sisäänkäynti oli ketkusti sijoitettu Kattilahallin läheisyyteen hieman kauemmas. Siitä saapuessa suuri alue näytti aluksi tyhjältä hiekkakentältä, kun vastaan tuli vain puhallettava Colosseum, mutta kunhan alueelle ehti, sieltä löytyi vaikka mitä ja varsinkin ylätasanteella ollut street food -alue oli puineen ja nurmikkoineen oikein viihtyisä.
Ensi vuotta ajatellen mietimme, voisiko tapahtuman yhteyteen saada vaikkapa elokuviin ja ruokaan keskittyviä teemaillallisia, esimerkiksi spagettia & westerniä. Idean saa ottaa vapaasti käyttöön!