Grand Vin Helsinki järjestetään tänä vuonna 13.-14.10.2023 tuttuun tapaan Vanhalla ylioppilastalolla. Tapahtuman master classit julkaistiin eilen, joten muistelemme sen kunniaksi viimevuotista Ornellaia Master Classia (90 €) - tosin sitä ennen pitää mainita, että Grand Vin Helsingissä on tänä vuonna mukana suuri suosikkimme Ainoa Winery, jonka master class (40 €) järjestetään lauantaina klo 17. Menkää sinne!
Erinomaisten suomalaisten marjaviinien lisäksi Grand Vin Helsingissä on tarjolla runsaasti valko- ja punaviinejä, portviinejä ja kuohuviinejä eri puolilta maailmaa. Mukana on monia tuttuja ja hyväksi havaittuja taloja sekä uusia tuttavuuksia, tosin Ornellaiaa emme listalta huomanneet. Joka tapauksessa Halloween Ends -elokuvan takia - tai siitä huolimatta - aiomme testata ainakin Au Bon Climatin viinit. Master classeista taas kiinnostaisivat muun muassa Oregon Pinot Noir ja Beaujolais Wines - A Mosaic of Soils.
Mutta asiaan! Ornellaia on Marchese Lodovico Antinorin vuonna 1981 perustama viinitila Italian Bolgherissa, Toscanassa. Se sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Välimeren rannalta. Nykyisin talon omistaa Marchesi de Frescobaldi.
Master classin isännöi Matteo Zanardello, Ornellaian Euroopan aluepäällikkö.
Le Volte dell'Ornellaia 2020
IGT Toscana Rosso; Merlot, Cabernet
Sauvignon, Cabernet Franc, Petit Verdot; 28,90 € (vuosikerta 2020)
Eri lajikkeista tehdyt viinit ovat käyneet erikseen terästankeissa, minkä jälkeen osa viinistä on kypsynyt kymmenen kuukautta vanhoissa barrique-tammitynnyreissä ja osa betoniastioissa, jotta lopputulos säilyttäisi tasapainon raikkaan hedelmäisyyden ja tanniinisuuden välillä.
Viinin tuoksu oli raikas ja kypsän punamarjainen, hapankirsikan ja punaherukan lisäksi siinä oli jopa hieman minttua ja tammikypsytyksen tuomia mausteisia aromeja. Maku oli hapokas ja täyteläinen, sen tanniinit olivat pirteät ja kaiken kaikkiaan viini oli oikein mukava aloitus - eikä sitä ole pilattu hinnallakaan.
Le Serre Nuove dell'Ornellaia 2020 ja 2015
DOC Bolgheri; Merlot,
Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Petit Verdot; 52,90 € (vuosikerta 2021)
Le Serre Nuove dell'Ornellaian ensimmäinen vuosikerta julkaistiin vuonna 1997. Se on Italian viinihistoriassa ensimmäinen ns. talon kakkosviini, joka heijastelee talon lippulaivaviinin potentiaalia.
Viiniin käytettyjen rypäleiden suhteet vaihtelevat vuosittain. Vuoden 2020 viinissä lajikkeiden sekoitussuhde on 44 % Merlot, 30 % Cabernet Sauvignon, 13 % Cabernet Franc ja 13% Petit Verdot, vuoden 2015 viinissä taas 64 % Merlot, 17 % Cabernet Sauvignon, 10 % Cabernet Franc ja 9 % Petit Verdot.
Jokainen lajike on käynyt erikseen terästankeissa, vuosikerta 2020 myös betoniastioissa, minkä jälkeen viini on kypsynyt sekä uusissa (25 %) että kerran käytetyissä barrique-tynnyreissä (75 %) yhteensä 15 kuukauden ajan ja pullossa kuusi kuukautta ennen myyntiin tuloaan.
Vuosikerran 2020 tuoksussa oli tammen tuomia aromeja, mausteita ja vaniljaa sekä kypsää marjaa, karpaloa, karhunvatukkaa ja hapankirsikkaa. Viinin maku oli täyteläinen, hapokas ja kirsikkainen. Tanniinit eivät tuntuneet kovinkaan voimakkaasti, vaikka niitä toki oli. Viini oli jo juotavissa, mutta sitä voisi hyvin varastoida vielä monen vuoden ajan.
Vuosikerran 2015 tuoksussa oli kypsiä, tummia marjoja, mustikkaa ja nahkaa. Vaikka se oli viisi vuotta vanhempi, tanniinit tuntuivat voimakkaammin kuin vuosikerran 2020 viinissä - vertailu oli kiinnostavaa, sillä toisaalta 2015 oli napakampi versio 2020:sta, toisaalta myös sitä pehmeämpi ja tasapainoisempi. Vuosien välillä on tietenkin eroja, mutta muutama vuosi lisää ikää oli tehnyt viinille hyvää.
Ornellaia 2019 (Il Vigore) ja 2011 (L'Infinito)
DOC Bolgheri
Superiore; Merlot, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Petit Verdot; 220,00 € (vuosikerta 2020)
Talon lippulaivaviinin Ornellaian ensimmäinen vuosikerta julkaistiin vuonna 1985. Jokainen vuosikerta saa siitä kuvaavan nimen: master classissa olivat mukana vuodet 2019 eli Il Vigore ("voima, voimakkuus") ja 2011 eli L'Infinito ("ääretön").
Le Serre Nuoven tapaan viinin sekoitussuhde vaihtelee vuosien mukaan: vuoden 2019 viinissä se on 62 % Cabernet Sauvignon, 31 % Merlot, 4 % Petit Verdot ja 3 % Cabernet Franc ja vuoden 2011 viinissä 51 % Cabernet Sauvignon, 32 % Merlot, 11 % Cabernet Franc ja 6 % Petit Verdot.
Jokainen lajike on käynyt erikseen terästankeissa, minkä jälkeen viini on kypsynyt barrique-tammitynnyreissä (70 % uusia ja 30 % kerran käytettyjä) yhteensä 18 kuukautta ja 12 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Vuosi 2019 oli tullut myyntiin puoli vuotta ennen master classia ja nyt saatavilla on jo vuosikerta 2020, joten kierto on nopeaa. Viini oli vielä nuori ja kaino eikä sen tuoksusta tuntunut saavan kiinni. Maku oli tumman marjainen, mustaherukkainen ja hapankirsikkainen. Sellaisenaan viini oli hieman liian tanniininen, mutta ruoan kanssa se olisi varmasti näyttänyt parhaita puoliaan. Sen voisi myös varastoida suosiolla viinikellariin vastaisuuden varalle,
Vuosikerta 2011 oli jo ehtinyt kypsyä mukavan pehmeäksi, vaikka tanniinit tuntuivatkin vielä suhteellisen messevästi. Kypsän marjan ja mustikan seurana oli nahkaa ja pirteää hapokkuutta. Toki sitäkin voisi varmasti jemmata vielä hyvän aikaa, vaikka kovin mielellään sen nautiskeli jo nyt.
Poggio alle Gazze dell'Ornellaia 2019 ja 2017
IGT Toscana Bianco;
Sauvignon Blanc, Vermentino, Viognier, Verdicchio; 49,90 € (vuosikerta 2019)
Tasting päättyi kahteen Sauvignon Blanc -vetoiseen valkoviiniin. Poggio alle Gazzen vuosikerrassa 2019 lajikkeiden sekoitussuhde on 78 % Sauvignon Blanc, 16 % Vermentino ja 6 % Verdicchio, kun taas vuosikerrassa 2017 se on 81 % Sauvignon Blanc, 10 % Vermentino, 6 % Viognier ja 3 % Verdicchio.
Jokainen lajike on käynyt erikseen terästankeissa, minkä jälkeen neljännes niistä on kypsynyt uusissa barrique-tammitynnyreissäja neljännes vanhoissa sekä puolet betoni- ja tammiastioissa. Viini ei ole käynyt läpi hapokkuutta pehmentävää malolaktista käymistä. Se kypsyi sakkojensa päällä kuusi kuukautta ja 12 kuukautta pullossa ennen myyntiin tuloaan.
Vuosikerran 2019 tuoksussa oli sitrusta ja hunajaa, tammikypsytyksen tuoman mausteisuuden ja paahteisuuden huomasi jossain määrin. Myös maussa oli kypsää sitrusta, trooppisia hedelmiä, yrttejä ja hunajaa, jälkimaku on hapokas.
Vuosikerta 2017 oli täyteläisemmän ja paksumman oloinen kuin 2019, ja sen tuoksussa ja maussa tuntui vahvasti aprikoosia. Se ei ollut yhtä hapokas kuin nuorempi viini, joten varmaankin siksi kahdesta valkoviinistä vuosikerta 2019 oli suosikkimme - ja ei varmaankaan yhtään yllättäen lippulaivaviinin vuosikerta 2011 oli mielestämme koko tastingin paras viini.