Vietimme vuoden vaihteen kuplien merkeissä: kävimme ensin leffassa katsomassa Sparkling: Samppanjan tarina -elokuvan ja juhlistimme sen jälkeen vuoden vaihtumista Grape Wine Bar & Tasting Roomissa maistelemalla neljää erilaista pientuottajasamppanjaa (58 €).
Iltaa emännöi yksi Grape Wine Barin omistajista, Pilvi Auvinen. Samppanjoiden kanssa tarjolla oli perunarieskoja kahdella eri täytteellä: karamellisoitua sipulia ja juustokreemiä sekä smetanaa, mätiä ja tilliä.
Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Extra Brut
100 % Chardonnay
Kattauksen ensimmäinen samppanja oli entuudestaan tuttu muutaman vuoden takaa Viking Gracen samppanjaristeilyltä, missä se jäi vahvasti muistiin.
Viinin rypäleet ovat kasvaneet Montgueux'n kukkulalla eteläisessä Champagnessa. Viljelyalueena Montgueux on melko uusi: ensimmäiset köynnökset istutettiin 1960-luvulla. Alueella viljellään suurimmaksi osaksi Chardonnayta, ja suuri osa rypäleistä myydään vielä isoille samppanjataloille. Alueella on kuitenkin useita pientuottajia, jotka valmistavat laadukasta viiniä, mm. Jacques Lassaigne.
Jacques Lassaigne perusti nimeään kantavan samppanjatalon vuonna 1964. Talo omistaa neljä hehtaaria viinitarhoja ja tuottaa noin 55 000 pulloa vuodessa. Vuodesta 1999 sitä on johtanut Jacques Lassaignen poika Emmanuel Lassaigne.
Les Vignes de Montgueux on kahden eri vuosikerran sekoitus ja siihen käytetyt rypäleet on kerätty yhdeksältä eri tarhalta. Se on käynyt luonnonhiivoilla ja se on kypsynyt uusissa ja vanhoissa tammitynnyreissä 12-24 kuukautta ja pulloissa 1-5 vuotta ennen uudelleenkorkitustaan ja myyntiin tuloaan.
Samppanjan hieman funky tuoksu paljastaa heti sen natuviiniksi (tai natuviinihenkiseksi): rapsakkaa, jopa hieman oksidoitunutta omenaa ja valkoherukkaa, minkä lisäksi maussa on mineraalisuutta ja sitrusta. Kuiva ja hapokas samppanja ei ole varsinaisesti se kaikkein helpoimmin lähestyttävä, mutta kaikesta huolimatta hyvin mielenkiintoinen ja mieleenjäävä tapaus, oikein hurmaava siis.
Jean Vesselle Oeil de Perdrix Champagne Brut
100 % Pinot Noir
Vessellen suku on viljellyt samppanjaa Bouzyn kylässä yli kolmensadan vuoden ajan. Talolla on viinitarhoja noin 15 hehtaaria ja sen vuosituotanto on noin 145 000 pulloa. 1970-luvun alussa samppanjatalo elvytti alueen perinteisen samppanjanvalmistustavan, joka ehti 1900-luvun alkupuolella unohtua lähes kokonaan. Oeil de Perdrix -samppanja ("peltopyyn silmä") saa hennon punertavan värinsä siitä, kun kuoret antavat väriä rypälemehuun puristuksen aikana.
Samppanjan väri on kauniin persikanpunainen. Sen tuoksussa ja maussa on punaisia marjoja, karpaloa ja punaista omenaa. Maku on raikas ja ryhdikäs, hapokas ja hieman mineraalinen. Oeil de Perdrix on miellyttävää ja helposti juotavaa.
Famille Delouvin Semper Fidelis XV Brut Nature NV
100 % Meunier
Delouvin-Nowackin samppanjatalo sai alkunsa vuonna 1949. Nykyään taloa johtaa kymmenennen sukupolven viinintekijä Geoffrey Delouvin, joka on luonut talolle kaksi eri linjaa: Delouvin Nowack on klassinen linja ja Famille Delouvin taas kokeellinen. Talo omistaa 7,5 hehtaaria viinitarhoja Marnen alueella ja sen vuosituotanto on noin 40 000 pulloa.
Semper Fidelis XV -samppanjasta puolet on vuosikerran 2015 viiniä (siitä nimi "XV") ja puolet vuonna 1992 aloitetun solerajärjestelmän viiniä (sisältää viinejä vuosilta 1992-2014).
Voimakkaan kullankeltaisen samppanjan tuoksu on paahteinen ja kypsän omenainen, jopa omenankotainen. Maku puolestaan on tuoksua lempeämpi, jopa hieman siiderimäinen eikä niin perinteinen. Semper Fidelis XV on hurmaava ja hieman kesyttömätön samppanja. Se oli meidän kummankin ykkössuosikki.
Champagne Diebolt-Vallois Tradition
70 % Pinot Noir 25 % Chardonnay, 5 % Meunier
Cramantin kylässä sijaitseva samppanjatalo syntyi avioliiton myötä 1960-luvulla ja sen toiminnassa on mukana jo kolmas sukupolvi. Talo omistaa 11 hehtaaria viinitarhoja Côte des Blancsin alueella ja sen vuosituotanto on noin 150 000 pulloa.
Samppanjan tuoksussa on aluksi marsipaania ja pähkinää, sen jälkeen sitrusta, omenaa ja vaaleita hedelmiä. Vaikka se on raikas ja runsas, se tuntuu edellisten jälkeen kevyeltä. Se on hedelmäinen, paahteinen ja mineraalinen, jälkimaku on hapokas ja kokonaisuus tyylikäs.
Samppanjan paikka illan viimeisenä samppanjana perusteltiin sillä, että se on sekoitus Champagnen alueen kolmesta yleisimmästä lajikkeesta ja ensimmäiset kolme olivat jokainen yhden lajikkeen viinejä, mutta jotain se tuntui siinä valitettavasti menettävän, vaikka onkin hieno ja tasapainoinen samppanja. Moitimme siitä toki vain itseämme, kun emme ehkä kyenneet enää niin keskittymään.
Joka tapauksessa vielä kerran mukavaa alkanutta vuotta!