Mall of Triplassa tai tarkemmin ottaen Pasilan asemalla sijaitsevassa Sieni Bar & Loungessa järjestettiin 29.3.2023 lappeenrantalaisen panimoyhtiö Tujun tasting (25 €), jossa oli maisteltavana kuusi eri olutta. Tastingin veti Tujun taiteellinen johtaja Samu Koskinen.
Pumpattava Barbaari
Helles lager; 5,0 %
Pumpattava Barbaari on humaloitu saksalaisilla jalohumalilla. Se julkaistiin viime joulukuussa ja helmikuun lopussa se oli jo Tujun myydyin olut.
Kirkkaan, kauniin oranssinkeltaisen oluen tuoksussa on runsaasti maltaisuutta ja hieman ruohoa. Kivan katkerassa maussa on tuoksun aromeja sekä vähän hedelmäisyyttä. Maku on jopa vähän makean oloinen. Jälkimaussa on runsaasti maltaisuutta.
Pumpattava Barbaari on ns. HV-olut ("hyvä vetää"): se on maukas, raikas ja kesäinen, ei mikään vetinen lirulager, jolle Cromkin nauraisi. Se sopii juotavaksi esimerkiksi silloin, kun on tallonut jalokivikoristeiset valtaistuimet sandaaleihin vyötettyjen jalkojensa alle.
Oluttautuja
DDH Citra pale ale; 5,5 %
Oluttautuja on melko uusi olut, se on tullut myyntiin maaliskuun alussa. Humaloinnissa on käytetty kahta Citraa eli perus-Citraa ja Citra Incognitoa, jota voisi kuvailla vaikkapa steroideja vetäneeksi perus-Citraksi.
Mainitaan tässä välissä kaksi asiaa: Marjut ei edelleenkään ole IPA:n ystävä ja mittaa IPA:aa viiniraatimme lanseeraamalla gyyh-asteikolla: mitä syvemmälle pää vetäytyy hartioiden väliin ja mitä enemmän y-kirjaimia gyyh-sanassa lausutaan, sitä katkerammalta olut sekä tuoksuu ja maistuu, toisin sanoen sitä parempaa se todennäköisesti on Jussin mielestä.
Olut on sameaa ja muistuttaa ulkonäöltään ananasmehua. Tuoksussa on trooppista hedelmää, ananasta ja sitruunaa. Katkera, Marjutin mielestä noin kuusi y:tä gyyyyyyhiinsä ansaitseva maku toistaa tuoksun aromeja, siinä on lisäksi greippiä. Jälkimakua hallitsevat greippi ja havu. Kokonaisuus on kevyt ja raikas.
Oluttautujaa ilmaantunee lähiaikoina myyntiin kauppoihin, joten sen löytäminen ei liene mahdoton tehtävä. Ei tarvitse siis kysellä hämäräperäisiltä poplarimiehiltä "onks tietoo?"
Eclipse Now
NEIPA; 6,5 %
Humalina on käytetty Eclipseä ja Amarilloa.
Olut näyttää appelsiinimehulta. Tuoksussa on kypsempää hedelmää kuin Oluttautujassa ja suutuntuma on myös sitä täyteläisempi. Aromeissa on mangoa, persikkaa, passiohedelmää ja hieman yrttisyyttä. Katkeruus on pehmeämpää kuin edellisessä oluessa, Marjutin mielestä noin neljän y:n gyyyyhin verran.
Toisaalta Eclipse Now:n jälkeen Oluttautuja maistuu kumman miedolta, vaikka gyyh-asteikolla Eclipse Now olikin lempeämpi. Se oli IPA-oluista Jussin suosikki, vaikka Jussi ei surffaa.
Vuohineuvos
Heller Bock; 6,5 %
Heller Bock on tyylinä vahva, runsas ja maltainen pohjahiivaolut, toisaalta se on kuitenkin lager samoin kuin tastingin ensimmäinen olut. Oluissa on kuitenkin eroja: Vuohineuvosta on lageroitu kauemmin kuin Pumpattavaa Barbaaria, lisäksi siinä on enemmän alkoholia ja reippaammin humalointia. Humalina on käytetty saksalaisia Saphiria ja Tettnangeria.
Olut on kauniin kuparinpunaista. Tuoksussa on appelsiininkuorta, pähkinää ja yrttisyyttä. Maku on täyteläinen ja pehmeä, mutta myös yllättävän katkera ja kirpeä. Se ei ole yhtä helposti juotavaa kuin Pumpattava Barbaari, vaan kompleksisempi kokonaisuus, toisaalta IPA-kaksikon jälkeen kuitenkin miellyttävä.
Vuohineuvos oli tastingin oluista Jussin suosikki. Mitä metsän musta pukki on tehnyt saadakseen vuohineuvoksen arvon, se jäi arvoitukseksi.
Leviathan
Mix. Ferm. Farmhouse Ale; 6,5 %
Sanaleikkioluidensa lisäksi Tuju tunnetaan myös villihiivoilla käyneistä ja tynnyrikypsytetyistä Wild Barrel Series -oluistaan. Sarjaan kuuluu useita enemmän tai vähemmän kokeellisia, kaikessa rauhassa kypsyneitä ja joskus marjoilla tai hedelmillä maustettuja oluita, ja niiden etiketti eroaa myös huomattavasti tyyliltään.
Sarjan uusin hapanolut on merihirviön mukaan nimetty Leviathan. Se on sekoitus eri farmhouse aleja, jotka ovat kypsyneet chardonnay-tynnyreissä 12-14 kuukautta yhdessä erilaisten brettanomyces-villihiivakantojen sekä maitohappobakteerien kanssa. Tynnyröinnin jälkeen olut on vielä maustunut neljän kuukauden verran paikallisen raparperin kanssa.
Olut on oranssia ja hieman sameaa. Tuoksu on aluksi punamarjainen ja vadelmainen, mutta muuttuu pian funkymmaksi ja kirpeämmäksi. Marjojen lisäksi maanläheisessä tuoksussa on raparperia ja brettaa. Melkoisen huisa maku on hapan ja hapokas, se toistaa tuoksun aromeja raparperin ollessa voimakkaampi kuin tuoksussa. Raparperi tuntuu tuovan hapokkaaseen makuun vielä napsun verran lisää kirpeyttä. Mieleen tulee jossain määrin myös Rodenbach, mikä on tietenkin aina hyvin positiivinen asia.
Leviathan ei ole mikään isoin kulauksin helposti hörpittävä hapanolut, mutta ei se kaikkein vaikeimmasta päästäkään ole, vaan jostain siltä väliltä. Sitä pitää kuitenkin nautiskella kaikessa rauhassa ajatuksen kanssa. Oluella on myös kypsytyspotentiaalia eli jos pullon hakisi nyt Lappeenrannasta (tai tilaisi Alkosta hintaan 16,55 €), sitä voisi jemmata kaikessa rauhassa muutaman vuoden ajan.
Leviathan oli melko ennalta-arvattavasti Marjutin toinen suosikki illan oluista.
Tuhkakuppi
Imperial stout / smoked coffee stout; 9,5 %
Tuhkakuppi on kieltämättä hieman luotaantyöntävä nimi varsinkin, kun
tyyli tuntuu lupaavalta. Oluen työnimi olikin Tupakki Shakur, mutta jokainen
voi itse päättää, onko lopullinen nimi parempi. Nimensä olut sai siis siitä,
että siihen on käytetty runsaasti savumallasta. Lisäksi se on maustettu
napolilaisella (ehkä yhtä luotaantyötävällä nimellä varustetulla) Caffè
Paskàlla, joka on arabica- ja robusta-lajikkeiden sekoitus.
Oluen
tuoksu on kuiva ja kitkerän paahteinen, se muistuttaa mustaa kahvia ja
espressoa, lisäksi siinä on tummaa suklaata ja savua. Maku on tuoksua
savuisempi ja tuo mieleen nuotiolla tehdyn nokikahvin. Makeutta ei ole juuri
lainkaan, mikä on Marjutin mielestä hyvä asia, sillä imperial stoutit ovat
joskus aivan liian makeita.
Vaikka olut maistuu hyvin sellaisenaan, kun sitä siemailee pitkän illan päätteeksi, se ja ehkä myös alhainen verensokeri alkavat vaatia suklaakakkua seurakseen (mieluiten Sacher-kakkua), mutta ikävä kyllä sellaista ei oluen kanssa ollut tarjolla. Pitänee kokeilla jossain välissä!
Kun ei tupakoi, mutta on elänyt sitä aikaa, kun ravintoloissa ja kaikkialla muuallakin sai tupakoida, niin on kiitollinen, ettei olut haissut kaimalleen.
Tuhkakuppi oli meidän kummankin toinen suosikki illan oluista, joten onnistuimme lopuksi saavuttamaan yksimielisyyden.
Summa summarum
Vaikka Tujun oluiden nimet ja etiketit ovat humoristisia, oluet eivät ole vitsejä, vaan vakavasti otettavia. Kaikki maistetut oluet olivat hyviä ja maukkaita. Wild Barrel Series, johon Leviathan kuuluu, on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos on hapanoluiden ystävä.