Ravintola Vinkkeli // Riesling & Co -viikkojen menu 2024

Riesling & Co -viikkoja vietetetään virallisesti 2.6.2024 saakka ja joissakin ravintoloissa vielä sen jälkeenkin, joten nopeimmat ennättävät vielä nauttimaan hyvistä ruoista ja viineistä. Me kävimme perinteiseen tapaan kaveriporukalla syömässä ravintola Vinkkelin menun (66 €, viinit 64 €), jonka seurana oli vain rieslingejä - aiemmin mukana on ollut satunnaisesti mm. silvaneria tai spätburgunderia, mutta ei tänä vuonna.

Viinit oli valinnut Suomen parhaaksi sommelieriksi jo useaan kertaan valittu Antero Niemiaho. Hän ei kuitenkaan ollut työvuorossa, vaan illan aikana meistä piti hyvää huolta itse ravintoloitsija ja sommelier Antti Uusitalo, jota on aina yhtä ihana nähdä.



Alkuun
Bonnaire Cramant Vintage Grand Cru Blanc de Blancs 2014

Kun odottaa seurueen saapumista paikalle, lasillinen samppanjaa on tietenkin paikallaan. Perheomisteisen Bonnairen samppanjatalon samppanja on 100 % Chardonnay, johon käytetyt rypäleet tulevat Côte des Blancsin alueelta Cramantin kylästä. Se oli rapsakan hapokas, paahtoleipäinen ja hedelmäinen, toisin sanoen oikein miellyttävä aloitus.



Paahdettua parsaa, fetaa, mantelia, lehtipersiljaa ja minttua
Horst Sauer Escherndorfer Riesling 2021
Franken

Frankenissa sijaitseva Weingut Horst Sauer sai alkunsa, kun Horst Sauer peri isältään 2,5 hehtaaria viljelysmaata Escherndorfista. Hän julkaisi ensimmäisen vuosikertansa vuonna 1977 eli samana vuonna kuin hänen tyttärensä Sandra syntyi. Sandra työskentelee nykyisin viinitilan kellarimestarina. Viinitarhoja talolla on jo 20 hehtaaria.

Kauteen sopivasti alkuruokana oli paahdettua, salottisipuli-sitruunavinaigretellä marinoitua parsaa, jonka lisukkeina oli fetaa, mantelia rouheena ja kreeminä sekä minttua ja lehtipersiljaa. Manteli oli toimiva lisuke kummassakin muodossa ja suolainen feta maistui parsan seurana loistavasti - pitää kokeilla sitä kotonakin.

Viininä oli perinteisestä frankenilaisesta Bocksbeutel-pullosta tarjoiltu riesling. Se oli hyvinkin klassinen tapaus: hapokas, omenainen, persikkainen ja hieman mineraalinen eikä se pettänyt: raikas viini pelasi hyvin yhteen varsinkin parsan paahtuneen pinnan kanssa. Alku oli siis oikein hyvä.



Mainitaan tässä välissä, että vuosien lobbaustyömme ei ole mennyt hukkaan (tai ainakin uskottelemme itsellemme niin), sillä seuraavaa ruokalajia kutsutaan jo legendaariseksi. Väliruokana oli siis tietenkin suosikkimme...



Crème Ninon
Toni Jost Bacharacher Hahn Riesling Kabinett 2020
Mittelrhein

Weingut Toni Jostilla on viinitarhoja sekä Rheingaussa että Mittelrheinissa. Jälkimmäiset tarhat ovat kuuluneet Jostin perheelle 1830-luvulta lähtien, ja Mittelrheinin puolelta Bacharachin kylästä Hahnin tarhalta tulevat myös illan viiniin käytetyt rypäleet. Viinitaloa johtaa nykyisin Cecilia Jost isänsä Toni Jostin kanssa.

Ranskalaisen hernesosekeiton seurana oli puolikuiva Kabinett-tason riesling. Se oli sellaisenaan hieman petrolinen ja sitruksinen sekä hedelmäisen makea, persikkainen ja päärynäinen, oikein hurmaava siis. Sama viini oli tarjolla myös toissa vuonna, silloin tosin parsakeiton seurana. Viinistä ei kuitenkaan huomannut, että sillä oli kaksi vuotta enemmän ikää.

Puolikuivien tai -makeiden viinien valintaa tunnutaan aina perustelevan hyvin huolellisesti, sillä monet tuntuvat vierastavan niitä. Meitä pieni makeus ei kuitenkaan haittaa, sillä varsinkaan rieslingien kanssa sokerin määrää ei huomaa, kun viinin hapokkuus tasapainottaa sitä. Lisäksi sokeri saa viinit toimimaan monien muuten ehkä hieman hankalienkin ruokien kanssa.

Nyt Crème Ninonin kanssa viinin makeus katosi ja jäljelle jäi miellyttävää hedelmää. Myönnetään, että keitto ei enää yllätä meitä samalla tavoin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta se on aina yhtä luotettavaa ja herkullista, jopa lohturuokaa parhaimmillaan, ja hienon viinin kanssa tietenkin aivan loistava yhdistelmä.



Pielisen kuhaa, lämmin perunasalaatti ja mummonkurkkua, voi-kalaliemikastike
Dr. Bürklin-Wolf Wachenheim Riesling 2020 (magnumpullo)
Pfalz

Pfalzilainen Dr. Bürklin-Wolfin viinitalo sai alkunsa vuonna 1580, kun Wachenheimin kaupunginkirjuri Bernhard Bürklin hankki tilan omistukseensa. Kun vuonna 1875 viinikauppiaan tytär Luise Wolf meni naimisiin Albert Bürklinin kanssa, viinitalon nimeksi vaihtui Bürklin-Wolf. Viinitaloa johtaa nykyisin Bettina Bürklin-von Guradze. Tuotanto on ollut biodynaamista vuodesta 2005 lähtien.

Viinin tarjoilu magnumpullosta on aina ohjelmanumero sinänsä varsinkin, kun kyseessä on pitkä ja hoikka eli varsin näyttävä magnumpullo.

Paahteinen, hapokas ja kypsän hedelmäinen viini istui niin saumattomasti Pielisen kuhan ja lisukkeiden seuraan, että siitä on vaikea sanoa mitään sen analyyttisempaa. Kala oli tuoretta ja raikasta eikä sen herkkä maku hukkunut lisukkeiden alle, vaikka mummonkurkuissa toki oli voimakkaan makuista etikkaa. 

Kunniamaininnan saa voi-kalaliemikastike, joka oli niin hyvää, että sen halusi kaapia lautaselta viimeiseen pisaraan saakka! 



Välijuustot
Burmester Tawny & Château de Montifaud Vieux Pineau des Charentes

Ennen jälkiruokaa toiset meistä ottivat välijuustoja (Comté, Brie de Meaux ja jokin sinihomejuusto). Jussi nautiskeli juustojen kanssa Burmester Tawnya viime vuoden tapaan, Marjut taas tilasi lasillisen Château de Montifaudin Vieux Pineau des Charentesia, joka oli meille uusi tuttavuus. 

Kyseessä on konjakin ja rypälemehun sekoitus, jota nautitaan tyypillisesti aperitiivina. Makeutensa ansiosta se käy myös juustojen seuraksi ja miksipä ei digestiiviksikin.



Valkosuklaamousse, haudutettua raparperia ja raparperisorbetti
Weingut Max Ferd. Richter Brauneberger Juffer-Sonnenuhr Riesling Auslese 2021
Mosel

Moselilainen Weingut Max Ferdinand Richter on perustettu vuonna 1680. Se on edelleen perheomisteinen ja sitä johtaa yhdeksättä sukupolvea edustava Dr. Dirk Max Ferdinand Richter. Talolla on noin 20 hehtaaria tarhoja ja sen tuotannosta 95 % on rieslingiä.

Jälkiruoan kanssa oli jalohomeen aateloimaa makeaa Auslese-viiniä. Ausleseen käytetyt rypäleet saavat kypsyä pitkään, jolloin niihin kehittyy paljon sokeria ja kun jalohome haihduttaa rypäleistä vettä, se saa maut tiivistymään entisestään. (Auslesea makeampia ovat vielä jalohomeiset Beerenauslese ja Trockenbeerenauslese ja jäätyneistä rypäleistä tehty Eiswein.)

Vaikka viini oli hunajaista, siinä ei kuitenkaan ollut ylenpalttisesti sokeria (90 g/l) ja hapokkuus riitti hyvin tasapainottamaan kokonaisuutta. Tuoksussa hallitsi raparperi, joka jätti herukan, karviaisen, aprikoosin ja pienen kukkaisuuden hieman pienempään rooliin.

Jälkiruoassa taas oli raparperia haudutettuna ja sorbettina sekä valkosuklaamoussea. Parhaiten viini toimi kirpeähkön haudutetun raparperin kanssa, kun taas raparperisorbetti olisi kaivannut vielä makeampaa viiniä seurakseen. Toki siis sekä ruoka että viini olivat herkullisia sellaisenaan, vaikka eivät aivan sataprosenttisesti pelanneet yhteen.



Summa summarum

Illan lopuksi päädyimme vielä pohdiskelemaan vuoden menua grappojen, calvadoksen, kahvin ja petit foursien äärellä, kukin seurueestamme siis omalla tyylillään. Masi Mezzanella Grappa Amarone oli rotevaa ja äijämäistä eli juuri Marjutin makuun, Jussi taas tyytyi kahviin. Seurueessamme nautittiin myös moscatopohjaista, kevyttä ja kukkaista Po di Poli -grappaa, joka sekin on erinomaisen hyvää.

Ravintola Vinkkeliin voi aina luottaa ja tämän vuoden Riesling & Co -viikkojen menu oli odotetusti hieno kokonaisuus. Ensi vuonna taas uudelleen!

Katso myös