Eckerö Linen m/s Finlandialla on meneillään viiniviikot, jotka jatkuvat 28.11.2021 saakka: laivan myymälässä on myynnissä Vuoden viinit 2021 -kilpailun kultamitalistiviinejä ja sekä torstain päiväristeilyllä että lauantain miniristeilyllä pidetään ohjattuja viinitastingeja.
Kävimme lauantaina 23.10. miniristeilyllä (30 €/hlö; lähtö klo 15.15, paluu klo 21) Tallinnaan ja takaisin. Risteilyn hintaan kuului kuuden viinin tasting, jonka veti meidän reissullamme Winestaten Annastiina Jäppinen. Ohjatun tastingin lisäksi Bar Naissaaressa oli myynnissä kahden viinin omatoimitastingeja (10 € / tasting).
Eckerö Linen sivuilla lupaillaan myös viiniaiheisia visailuja, mutta jos sellaisia oli, onnistuimme missaamaan ne täysin. Laivan buffetissa puolestaan on riistaviikot 16.11. saakka (mutta buffetin hanaviinejä emme lähde suosittelemaan).
Lindauer Special Reserve Blanc de Blancs
Uusi-Seelanti; 100 %
Chardonnay; 12,90 €
Tastingin aloitti Vuoden viinit 2021 -kilpailussa vuoden kuohuviiniksi valittu uusiseelantilainen Lindauer Special Reserve Blanc de Blancs. Se on tehty perinteisellä menetelmällä vain valkoisista rypäleistä (eli tässä tapauksessa Chardonnaysta) ja kypsynyt 15 kuukautta pullossa.
Oljenkeltaisen viinin kuplat olivat pienet ja suutuntuma kermainen. Sitruksisen hapokas ja keltaomenainen tuoksu muistutti hyvinkin paljon samppanjaa varsinkin, kun siinä oli myös pientä paahteisuutta - olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka sokkotastingissa kävisi ja erottaisiko tätä blanc de blancs -samppanjasta. Hetken päästä tuoksu alkoi kääntyä hedelmäisen makeaan suuntaan ja toi mieleen appelsiinimarmeladin.
Toisaalta maku oli hyvinkin hapokas, mutta toisaalta siinä on mielenkiintoisesti myös hieman vaniljaa ja tuoksusta tuttua hedelmäistä makeutta, vaikka viini onkin kuiva (sokeria 11 g/l). Jälkimaussa tuntui kirpeää omenaa.
Viini oli oikein kiva, Jussi tykkäsi kovin.
That's Neiss Pink Riesling
Pfalz, Saksa; 97 % Riesling, 3 % Pinot
Noir, vesi; 10,90 €
Melko itsestäänselvästi tastingissa oli mukana myös toissakevään uutuus Pink Riesling eli roseeriesling tai rieslingrosee, vahingossa rieslingin ja pinot noirin sekoittuessa syntynyt viinijuoma. Jos viinin tarina ei ole tuttu, siitä on kerrottu tarkemmin Winestaten sivuilla - ja ehdimme mekin maistella viinin melko tuoreeltaan.
Haalean vaaleanpunainen viini(juoma) tuoksui tietenkin rieslingille, sitruksen lisäksi tuoksussa oli pieniä petrolisia vivahteita ja pinot noirin tuomia punaisia marjoja. Myös viinin maku oli hapokas, tosin pinot noir pyöristi rieslingin rapsakkuutta ja toi makuun marjaisuutta. Varsinkin punaherukan aromit alkoivat tuntua voimakkaina, kun viini lämpeni hieman.
Olihan tämä taas mukava viini, rieslingin ystävinä arvostimme.
Mud House Single Vineyard Woolshed Vineyard Sauvignon Blanc 2020
Marlborough, Uusi-Seelanti; Sauvignon Blanc; 16,20 €
Vaaleankeltaisen viinin tuoksussa oli runsaasti herukanlehteä, jota täydensi karviainen varsinkin sitä mukaa, kun viini lämpeni lasissa - ihan odotettavissa olevia aromeja siis. Viini oli hedelmäinen, raikas ja greippisen hapokas, mutta ei onneksi viiltävän hapokas kuten monet maanmiehensä. Aromeissa oli lisäksi hieman limettiä ja vihreää omenaa. Herukanlehti jäi maistumaan pitkäksi aikaa passionhedelmän kompatessa.
Sopivan ruoan kuten äyriäisten tai miedosti savustetun kalan kanssa tämä olisi
varmaankin oivallinen viini.
Torres Sangre de Toro Original 2019
DO Catalunya, Espanja;
Cariñena, Garnacha; 7,90 €
Ensi vuonna 50. vuottaan Suomen markkinoilla juhlivaa Sangre de Toroa tuskin tarvitsee esitellä sen kummemmin - se on tyypillinen katalonialainen viini tyypillisistä katalonialaisista rypälelajikkeista. Ilahduttavaa on se, että viini on nyt muuttumassa luomuksi!
Viini kypsyy 6 kuukautta tammitynnyreissä.
Violettiin vivahtavasta viinistä näkyi hieman läpi, joten mikään supertumma punainen se ei ollut. Viinin tuoksussa oli kirsikkaa ja mustaherukkaa sekä jonkin verran mausteita. Keskitäyteläinen maku toisti tuoksun aromeja, tanniineja oli jonkin verran. Ihan kiva perusviini se oli joka tapauksessa, ja laivan myymälässä sen hinta oli enemmän kuin kohdillaan.
Torres Celeste Crianza 2018
DO Ribera del Duero, Espanja;
Tempranillo; 14,90 €
Torresilla on toki muitakin viinejä, esimerkiksi varsin monikäyttöinen ruokaviini Celeste. Viini on kypsynyt 12 kuukautta amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä ja sen jälkeen 6 kuukautta pullossa.
Tummanpunaisen viinin tuoksussa oli kypsiä tummia marjoja, herukkahilloa ja viikunaa. Sen tanniinit tuntuivat pehmeinä ja maun marjaisuus kääntyi enemmän mustikan suuntaan. Viini oli kypsän hedelmäinen ja nuori, joten mikään kiire sen kanssa ei ole. Jos laivalta nyt olisi ostanut kohtuuhintaisen viinin, sitä voisi hyvin jemmailla vielä usean vuoden ajan.
Torres Mas la Plana 2016
DO Penedes, Espanja; 100 % Cabernet
Sauvignon; 45,90 €
Toisaalta kukapa ehtii ajatella Celesteä, kun odottamassa on Torresin lippulaivaviini Mas La Plana? Viinin ensimmäinen vuosikerta tuotettiin vuonna 1970 ja jo vuonna 1979 se kilpaili ranskalaisia huippuviinejä vastaan ranskalaisen Gault-Millau-lehden kilpailussa - ja voitti.
Viini on kypsynyt 18 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Kannattaa avata se ajoissa ennen nauttimista, sillä se hyötyy muutaman tunnin ilmaantumisesta.
Onhan Mas La Plana aivan loistava viini, tosin ei välttämättä tastingin herkkuviini sellaisenaan, sillä se vaatii seurakseen ruokaa. Pihvin kanssa se olisi ehdottomasti ollut parhaimmillaan.
Viinin tuoksussa oli mustaherukkaa ja muita tummia marjoja, mustetta ja pippurisia mausteita, tammikypsytyksen tuoman vaniljan maistoi paremmin maussa kuin haistoi tuoksussa. Viinin maku oli pitkä ja runsas, kypsän marjainen ja täyteläinen. Olimme päättäneet selvitä mahdollisimman vähäisin ostoksin, mutta yksi pullo piti napata mukaan. Jos säilytystilamme olisi sallinut, olisimme ostaneet useankin pullon.
Buffetin jälkeen päätimme vielä sulatella ruokaa omatoimitastingien parissa Bar Naissaaressa, tosin analyysit jäivät hieman huteriksi jälkiruokamässäilyn jälkeen. Viinien seuraksi sai juustoa, keksejä ja viikunahilloa.
Val d'Oca Rive di San Pietro di Barbozza Valdobbiadene Prosecco Superiore
DOCG
Valdobbiadene Prosecco Superiore DOCG, Italia; Glera; 12,90 €
Nicolas Feuillatte Réserve Exclusive Brut
AC Champagne, Ranska;
Chardonnay, Meunier, Pinot Noir; 23,90 €
Ensimmäisessä parissa Valdobbiadenen DOCG-laatuluokitellun alueen prosecco kohtasi vuosikerrattoman samppanjan, toisin sanoen perusproseccoa parempi kuohuva pääsi perussamppanjaa vastaan. Vertailu oli tosin ennakkoasetelmaltaan hieman epäreilu, sillä proseccot harvemmin pärjäävät meidän kuohuviinivertailuissamme.
Tässä proseccossa oli odotetusti päärynää ja päärynälimonadia, omenaa ja kukkaisuutta. Hapokkuus toi kuitenkin siihen mukavasti ryhtiä ja luonnetta, joten se nousi perusproseccojen yläpuolelle eikä hintakaan nyt niin paha ollut. Mikäli olisi ollut kesä, tätä olisi mieluusti siemaillut laivan aurinkoterassilla.
Nicolas Feuillatten samppanjoihin voi puolestaan aina luottaa, sillä ne ovat tasaisen varmoja suorittajia, niin tämäkin. Sen aromeissa oli kypsää omenaa, ananasta, paahteisuutta ja mineraalisuutta, ja muutenkin se oli mukavan hapokas ja hedelmäinen. Olisi pitänyt napata sitä pari pullollista mukaan, sillä hinta-laatusuhde oli erinomainen.
Giuseppe Campagnola Valpolicella Ripasso
Valpolicella Ripasso
Classico Superiore DOC, Italia; Corvina, Rondinella; 11,90 €
Villa Belvedere Amarone della Valpolicella
Amarone della
Valpolicella DOCG, Italia; Corvina, Corvinone, Rondinella; 16,90 €
Punaviinien puolella asetelma oli lähes yhtä epäreilu, sillä amaronen kanssa on hankala kilpailla. Ripasso on amaronen kuorimäskin kanssa tehty viini, joten tässä pikkuveli yritti haastaa isoveljeään.
Ripasso oli yllättävän täyteläinen ja hapankirsikkainen. Tummien marjojen ja
luumun lisäksi sen aromeissa oli pippurisia mausteita ja tammea, ja sen
tanniinit tuntuivat ihan messevinä. Hintakin on vähintään kohtuullinen, sillä
se oli omatoimitastingien viineistä edullisin. Viini sopisi hyvin kovien
juustojen tai kypsien liharuokien seuraksi.
Amarone tuntui täyteläisemmältä kuin ripasso, mutta kuivemmalta. Se oli samaan tapaan tumman marjainen, yrttinen ja mausteinen, tumman suklainen ja nahkainen ja pieni hapokkuus piristi kokonaisuutta. Siitäkin voisi todeta, että viiniä ei oltu hinnalla pilattu, sillä arki-amaroneksi se olisi tuohon hintaan oikein sopiva.