Ravintola Basen marraskuun viiniklubikin ehti jo tulla ja mennä, mutta postausvuorossa on vasta lokakuun klubi. Illan isäntänä oli aiemmista sokkotastingeistaan tuttu Aki Summanen Vindirektiltä, mutta tällä kertaa hän oli ystävällisesti päättänyt olla kiusaamatta meitä sen kummemmin ja puhui sen sijaan kestävästä kehityksestä viininvalmistuksessa.
Kestävästä kehityksestä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkälti. Pelkästään hiilijalanjäljestä sai pintaa raapaisemalla paljon asiaa kolmisen vuotta sitten, vaikka vastuullisuus ei silloin tuntunut olevan lähellekään yhtä pinnalla kuin nyt. Pitää kehua, että Vindirekt vastasi hyvin jo silloin, kun kyselimme asiasta.
Kestävä kehitys viininvalmistuksessa ei kuitenkaan ole vain sitä, että hiilijalanjälki pyritään saamaan mahdollisimman pieneksi. Huomioon on otettava muitakin seikkoja, joista ympäristöministeriö listaa seuraavat:
- ekologinen kestävyys
- taloudellinen kestävyys
- sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys
Lisäksi kestävä viinintuotanto pyrkii kuormittamaan ympäristöä mahdollisimman vähän ja huolehtimaan sosiaalisesta vastuustaan.
Alkolla on valintaa helpottamassa useita Vihreä valinta -symboleja, joista esimerkiksi Hiilineutraali-symboli on otettu käyttöön tämän vuoden alussa.
(Huomautetaan vielä tässä välissä, että viiniklubin kanssa samoihin aikoihin myös Viinitie puhui vastuullisista viineistä FB-livessään.)
Illan maistelulautasella oli suppilovahverokeittoa, scampia, Peltola Blue -sinihomejuustoa ja tummaa suklaata |
Think Organic Sparkling
Vino Spumante Italiano, Italia; Glera,
Chardonnay, Pinot Blanc;
13,49 €. Luomu, vegaaninen,
ympäristöystävällinen pakkaus, hiilineutraali.
Think on Vindirektin ja Trevison alueella sijaitsevan Corvezzon viinitilan yhteisprojekti. Se on Suomen ensimmäinen hiilineutraali kuohuviini, sillä sen hiilijalanjäljen aiheuttamat päästöt (1,13 kg CO2eq) on kompensoitu. Lue lisää.
Viini ei ollut proseccoa, vaikka se proseccomainen olikin: viinin tuoksussa oli raikasta omenaa ja päärynää sekä sitrusta. Omenaisuudesta voimme kiittää myös sekoitteessa mukana olevaa Chardonnayta, jonka huomasi tuoksusta jo ennen kuin tarkemmista spekseistä oli puhetta.
Viinin maku oli kevyt, raikas ja miellyttävän hapokas, ja päärynä tuntui siinä voimakkaammin kuin tuoksussa. Kaiken kaikkiaan viini oli kivaa ja helppoa juotavaa, ja kesällä se olisi varmasti mainio terassi- tai piknik-juoma.
Keiton kanssa Think oli ok, samoin scampin ja juuston.
Soalheiro Allo Vinho Verde 2018
VR Minho, Portugali; 70 %
Loureiro, 30 % Alvarinho;
13,99 € (vuosikerta
2020)
Loureiro tarkoittaa laakeripuuta ja viittaa rypäleille tyypilliseen laakerinlehden aromeihin. Lajike on vanha ja ilmeisesti sukua Alvarinholle (Albariñolle), mutta ei kovinkaan laajalle levinnyt: sitä viljellään pääasiassa Portugalissa Minhon alueella sekä jonkin verran Galiciassa, Espanjassa. Lajikkeesta saadaan hapokkaita viinejä, joiden aromeissa on akaasiankukkaa, appelsiinia, persikkaa ja mineraalisuutta. Viinit pullotetaan usein pienen hiilidioksidilisän kanssa, jotta ne eivät hapettuisi liian nopeasti, mikä tekee niistä hillitysti pirskahtelevia.
Laatuluokitus Minho VR ei ole tullut kovinkaan usein vastaan. Siinä VR on lyhenne sanoista vinho regional eli alueviini. Se tarkoittaa siis samaa kuin IGP (Indication Géographique Protégée / Indicazione Geografica Protetta) tai vanha Vin de Pays. Minhon alue puolestaan sijaitsee Pohjois-Portugalissa ja kattaa käytännössä saman alueen kuin Vinho Verde DOC.
Vaaleankeltaisen viinin tuoksu oli houkuttelevan aromaattinen, siinä tuntui hunajamelonia ja makeahkoja hedelmiä sekä sitrusta ja mineraalisuutta. Jossain määrin tuoksu oli jopa kukkea. Keskitäyteläinen ja raikkaan hapokas maku jatkoi tuoksun kanssa samalla linjalla. Kaiken kaikkiaan viini oli oikein mukava ja edellisen viinin tapaan kesäinen, vaikka lokakuussa olikin vaikea saavuttaa kesäistä tunnelmaa.
Soalheiro Allo Vinho Verde maistui parhaiten scampin kanssa ja sen voisi yhdistää myös muiden äyriäis- ja kalaruokien kanssa. Luonteikas viini sai seurueeltamme yhden äänen.
Karl Haidle Ritzling Riesling Trocken 2020
Qualitätswein
Württemberg, Saksa; Riesling;
16,98 €. Biodynaaminen,
vegaaninen.
Karl Haidle perusti viinitalonsa vuonna 1949. Nykyään sen johdossa on hänen pojanpoikansa Moritz Haidle, jonka lempinimi on Ritz ja joka haluaa keskittyä Rieslingin viljelyyn sekä viinien tekemiseen omalla tavallaan - siitä siis viinin nimi Ritzling. Sen etiketissä on Moritz Haidlen tekemä graffiti.
Viinin aromaattisessa tuoksussa oli heti pienoinen natuviinifiilis, vaikka viiniä ei natuviininä mainostetakaan: kypsää, jopa hieman hapettunutta omenaa, vaaleita hedelmiä, pähkinää, sitrusta ja jonkin verran yrttisyyttä. Viinin maku oli kuiva ja hapokas sekä tuoksun tapaan omenainen ja yrttinen, jälkimaku oli kirpeä.
Ritzlingin kanssa sopivat parhaiten scampi ja juusto. Se oli Jussin suosikki ja sai seurueeltamme kaikkiaan neljä ääntä.
Avignonesi Vino Nobile di Montepulciano 2016
DOCG Vino Nobile di
Montepulciano, Italia; Sangiovese; 31,98 €. Luomu, vegaaninen.
Viini on kypynyt tammitynnyreissä 18 kuukauden ajan.
Viinin mehevässä tuoksussa oli punaisia marjoja, hapankirsikkaa ja punaherukkaa sekä tammikypsytyksen tuomaa mausteisuutta, varsinkin neilikkaa. Myös viinin maussa oli punaisia marjoja ja mausteita sekä hieman nahkaa ja tupakkaa. Viini oli pehmeä, vaikkakin samaan aikaan sekä hapokas että pirteän tanniininen.
Vaikka viini oli selvästi ruokaviini, maistelulautaselta oli hieman hankala valita viinille paria - tumma suklaa oli ehkä parhain vaihtoehto. Myös scampi oli hieman yllättävästi ok. Muuten sen yhdistäisi varsinkin grillattujen liharuokien tai kovien juustojen kanssa.
Suurin osa viiniklubilaisista äänesti Avignonesi Vino Nobile di Montepulciano 2016:n suosikikseen.
Ainoa Vaapukka
Suomi; vadelma;
23,99 €
Hollolalaisen Ainoa Wineryn Vaapukka on vanha tuttumme ja edelleen aivan hurmaava viini - lisäksi se on eniten palkintoja ulkomaisissa kilpailuissa voittanut suomalainen viini ja nappasi Helsingin Sanomien arvostelussa viisi tähteä tänä keväänä. Makeasta vadelmaviinistä (sokeria 120 g/l) maistoi hyvin sen raaka-aineen hapokkaan marjaisen maun, jota täydensi pieni yrttisyys.
Juuston kanssa viini toimi hyvin, tumman suklaan kanssa taas odotetun loistavasti - ja toki se maistui ihan sellaisenaankin ja miksei se sopisi myös juustokakun kanssa. Vaapukka oli illan viineistä Marjutin suosikki (yllättyikö kukaan?).